VaKa vanha ja mukulat
Tämä tämmöttinen on Etsikon varhaiskasvatuksellinen blogi. Sen aikakirjoihin kirjataan viisauden helmiä, asiaa kristillisestä kasvatustyöstä ja arkisen sekavia sattumia koululaisten iltapäiväkodilta. Koivistonkylän ip-kodin tapahtumia aikansa raportoinut blogi keskittyy vaihtelun vuoksi Peltolammin ip-kodin arkeen ja juhlaan.
8.5.2015 19.27
On ihanaa ravata maailmaan
Perhemessu on vaka-vuoden kohokohta, joka vaatii valtavasti valmistelua.
Seurakunnan lähikirkkoalueella järjestetään pari-kolme kertaa vuodessa perhemessu, yleensä kerran syksyssä ja kerran keväässä. Perhemessut ovat aina vähän oma lukunsa: niiden kaava eroaa tavallisesta sunnuntaijumalanpalveluksesta, ja niissä on useimmiten enemmän kokkeja hämmentämässä soppaa. Niissä papit, kanttorit, seurakunnan varhaiskasvatus ja musiikkiopetus lyövät kättä. Kun järjestelijöitä on mukana parhaimmillaan parikymmentä ihmistä, on hyväkin, että tiedämme jo toimintakauden alussa, minä sunnuntaina perhemessu pidetään. Se antaa riittävästi aikaa ryhtyä miettimään, että mitäs sitä tällä kertaa keksisi.
Eli mitä, missä ja milloin?
Viime syksynä ratsastimme yhdessä Jeesuksen kanssa ensimmäisenä adventtisunnuntaina ja odotimme malttamattomina joulun tuloa. Kevään perhemessumme osui pääsiäisen jälkeiseen aikaan, keskelle kauneinta kevättä. Siispä tuntui vallan luontevalta yhdistellä messun teemoihin luomakunnan sunnuntain mausteita ja iloita kasvun lahjasta - niin luonnon kuin meidän ihmistaimienkin. Näistä oivalluksista jumalanpalveluksen kulku sitten lähti kirjoittamaan itseään. Perhemessun nimeksi tulikin tänä keväänä Kasvun messu.
Viljellään ja varjellaan
Halusimme jotakin mukaan sekä luomakunnan että lasten kasvusta. Koska Koikkarin ip-kotilaisilla on ollut jo monena keväänä omat viljelylaatikot, joihin olemme päässeet kylvämään vihannesten ja yrttien siemeniä keväisin ja myöhemmin syksyllä nauttimaan satomme hedelmistä, halusimme keväisen kylvön jotenkin mukaan myös messuumme. Idena hyvä, käytännön toteutus haastavampi! Kuinka varjella suntiotamme hermoromahdukselta, kun kirkkosalin kaikki penkkirivit (ahtaine väleineen) olisivat täynnä multaa messun päätyttyä? Entäs kuinka mukuloitten kylvämislogistiikan voisi hoitaa järkevästi eikä niin, että se veisi puolet jumalanpalveluksen kestosta?
Lopulta päädyimme keräämään päiväkerholaisten ja iltapäiväkotilaisten perheiltä tyhjiä maito- ja mehupurkkeja, joista päiväkerhotäti Terhi sitten vapun aikaan askarteli toistasataa sööttiä pikku kartonkikoria. Niihin panimme mullat, ja messun aikana jaoimme niitä ja auringonkukansiemeniä kaikille halukkaille suoraan kirkonpenkkiin. Auringonkukansiemeniin päädyimme siksi, että ne ovat kyllin isoja, jottei tarvitsisi ihan pikkuprötöillä kylvää!
Keppihevosen kyydissä
Entäs mitä kivaa keksisimme lasten kasvun ilosta? Hmm. Kasvaessaanhan lapset ikään kuin ratsastavat ulos avaraan maailmaan kohti uusia seikkailuja, joten... vastaus löytyi keppihevosista! Voisimme ratsastaa messun aluksi kirkkoon! Niitä me sitten päädyimme valmistamaan sekä pienten päiväkerholaisten että "isojen" iltapäiväkotilaisten kanssa. Useampi päivä siihen meni, mutta lopputulos oli vähintäänkin erinomainen ellei peräti täydellinen. Sekä tytöt että pojat rakastuivat polleihin, jotka olivat ahkerassa treenissä jo paljon ennen kirkonmenoja.
Palaveri on ystävämme
Maarit-pappi toimi perhemessussa liturgina ja ehdotti meille lyhyttä vuoropuheluesitystä, jossa olisi mukana aikuinen ja lapsi. Heti löysimme luottomukulamme ja nakitimme setämiehen osan Masalle. Lopuksi suunnittelimme yhdessä musiikkivalinnat. Perhemessuissa on se kiva puoli, että perinteisen virsikirjan ohella on luontevaa käyttää Lasten virsikirjaa ja muitakin sopivia lastenlauluja. Me lauloimme esimerkiksi Pikkuväen katrillia ja On ihanaa ravata maailmaan.
Paikoillannenne, valmiinannenne, hep!
Ja sitten koitti se suuri päivä. Me söimme kynsiämme, kun pessimismissämme olimme varmoja, että pitkä vappuviikonloppu oli vetänyt ihmiset mökeilleen, jos aurinkoinen armas säteilisi (tai sateen sattuessa jäätäisiin mieluummin kotiin). Tuli kaunis aamu, mutta se toi tullessaan myös kirkkokansan. Kaiken kaikkiaan 140 saapui Viinikan kirkkoon. Aluksi hi-tech tökki, mutta lopulta kaikki meni hyvin ihan vaan Taivaan Isän käsissä.
Ja me ratsastimme kirkkosaliin musiikin soidessa, lauloimme ja kylvimme
ja teimme kaiken, mitä olimme suunnitelleetkin! Ja vielä vähän enemmänkin inspiraation iskiessä.
Paljon työtä, paljon vaivannäköä, mutta tulivatpa ihmiset kiittelemään, kuinka hauskan messun olimme rakentaneet.
Eli mitä, missä ja milloin?
Viime syksynä ratsastimme yhdessä Jeesuksen kanssa ensimmäisenä adventtisunnuntaina ja odotimme malttamattomina joulun tuloa. Kevään perhemessumme osui pääsiäisen jälkeiseen aikaan, keskelle kauneinta kevättä. Siispä tuntui vallan luontevalta yhdistellä messun teemoihin luomakunnan sunnuntain mausteita ja iloita kasvun lahjasta - niin luonnon kuin meidän ihmistaimienkin. Näistä oivalluksista jumalanpalveluksen kulku sitten lähti kirjoittamaan itseään. Perhemessun nimeksi tulikin tänä keväänä Kasvun messu.
Viljellään ja varjellaan
Halusimme jotakin mukaan sekä luomakunnan että lasten kasvusta. Koska Koikkarin ip-kotilaisilla on ollut jo monena keväänä omat viljelylaatikot, joihin olemme päässeet kylvämään vihannesten ja yrttien siemeniä keväisin ja myöhemmin syksyllä nauttimaan satomme hedelmistä, halusimme keväisen kylvön jotenkin mukaan myös messuumme. Idena hyvä, käytännön toteutus haastavampi! Kuinka varjella suntiotamme hermoromahdukselta, kun kirkkosalin kaikki penkkirivit (ahtaine väleineen) olisivat täynnä multaa messun päätyttyä? Entäs kuinka mukuloitten kylvämislogistiikan voisi hoitaa järkevästi eikä niin, että se veisi puolet jumalanpalveluksen kestosta?
Lopulta päädyimme keräämään päiväkerholaisten ja iltapäiväkotilaisten perheiltä tyhjiä maito- ja mehupurkkeja, joista päiväkerhotäti Terhi sitten vapun aikaan askarteli toistasataa sööttiä pikku kartonkikoria. Niihin panimme mullat, ja messun aikana jaoimme niitä ja auringonkukansiemeniä kaikille halukkaille suoraan kirkonpenkkiin. Auringonkukansiemeniin päädyimme siksi, että ne ovat kyllin isoja, jottei tarvitsisi ihan pikkuprötöillä kylvää!
Keppihevosen kyydissä
Entäs mitä kivaa keksisimme lasten kasvun ilosta? Hmm. Kasvaessaanhan lapset ikään kuin ratsastavat ulos avaraan maailmaan kohti uusia seikkailuja, joten... vastaus löytyi keppihevosista! Voisimme ratsastaa messun aluksi kirkkoon! Niitä me sitten päädyimme valmistamaan sekä pienten päiväkerholaisten että "isojen" iltapäiväkotilaisten kanssa. Useampi päivä siihen meni, mutta lopputulos oli vähintäänkin erinomainen ellei peräti täydellinen. Sekä tytöt että pojat rakastuivat polleihin, jotka olivat ahkerassa treenissä jo paljon ennen kirkonmenoja.
Palaveri on ystävämme
Maarit-pappi toimi perhemessussa liturgina ja ehdotti meille lyhyttä vuoropuheluesitystä, jossa olisi mukana aikuinen ja lapsi. Heti löysimme luottomukulamme ja nakitimme setämiehen osan Masalle. Lopuksi suunnittelimme yhdessä musiikkivalinnat. Perhemessuissa on se kiva puoli, että perinteisen virsikirjan ohella on luontevaa käyttää Lasten virsikirjaa ja muitakin sopivia lastenlauluja. Me lauloimme esimerkiksi Pikkuväen katrillia ja On ihanaa ravata maailmaan.
Paikoillannenne, valmiinannenne, hep!
Ja sitten koitti se suuri päivä. Me söimme kynsiämme, kun pessimismissämme olimme varmoja, että pitkä vappuviikonloppu oli vetänyt ihmiset mökeilleen, jos aurinkoinen armas säteilisi (tai sateen sattuessa jäätäisiin mieluummin kotiin). Tuli kaunis aamu, mutta se toi tullessaan myös kirkkokansan. Kaiken kaikkiaan 140 saapui Viinikan kirkkoon. Aluksi hi-tech tökki, mutta lopulta kaikki meni hyvin ihan vaan Taivaan Isän käsissä.
Terhi johtaa ratsuväkieskadroonaa ravaamaan maailmaan messun alussa.
Tehokolmikko Masa, Elli ja Maarit jakamassa seurakuntalaisille armoa ja ilosanomaa.
Paljon työtä, paljon vaivannäköä, mutta tulivatpa ihmiset kiittelemään, kuinka hauskan messun olimme rakentaneet.
Mukuloita huru mykket.
Miia Olden tekee työtä koululaisten iltapäiväkodilla ja päiväkerhon pienimpien parissa. Hän harrastaa taekwondoa, muttei töissä.
Marjaana Ruuttusen löytää niinikään iltapäiväkodilta sekä avoimesta päiväkerhosta Koivistonkylästä ja Peltolammilta sekä Multisillan perhekahviosta. Hänelle kuuluu kuoroa, mieluummin miten vaan.
Matti Etelänsaari, TM, setämies, on sisäänajettu seurakunnan varhaiskasvatukseen mm. oman entisen päiväkerho-ohjaajansa rautaisen rakastavassa komennossa.