rss Tampereen seurakuntien uutiset

8.7.2018 16.25

Pekka Haavisto korosti iltaseuroissa sovinnollisuutta

Rakkaus joka katkeruuden voittaa ja kaunan murtaa, on salattu. Siionin virsi 100 aloitti iltaseurat, joissa puhuttiin perinteestä ja väkivallan ja tuhon välttämisestä, ikävästä ja ikävöintiin sairastumisesta, elämän valinnoista ja tekemättä jättämisestä, eriarvoistumisesta ja yhteisestä hyvästä.

Pekka-Haavisto-iltaseuroissa

Kansanedustaja Pekka Haavisto kiitti aluksi körttinuoria työstä tasa-arvon hyväksi. Puheessaan hän toi lähelle oman sukunsa historiaa ja Tamperetta vuonna 1918.

– Olen aina ajatellut, että esiäitini Alma Toijalan toiminta kriisin aikana oli esimerkki humanitaarisesta työstä. Omaa turvallisuuttakin uhaten autetaan pulaan joutuneita.

Tamperelaisesta historiasta ei oikeastaan löydy sovintoa – vaan unohdus.

– Myös Teiskossa sota jätti pitkän perinnön. Omassa suvussani veljessarjakin jakaantui punaisten ja valkoisten puolelle – oli kysymys todellisesta veljessodasta. Lapsuudessamme pellon ylitse ei puhuttu – laskeutui 50 vuoden hiljaisuus.

Haavisto muistutti, että vaikka meilläkin on köyhyyttä, ja jokaisen tarpeet tulee ottaa huomioon, pitäisi maailman köyhyyden edessä säilyttää suhteellisuudentaju.

Alma Toijalan kirjahyllystä löytyi vanha kirja ”Terveisiä Ambomaalta”.

– Kun kysyin äidiltäni kirjan tarinaa, hän totesi, että vaikka Haikan talossa Teiskossa elettiin köyhää elämää, kaupasta ostettiin vain kahvi ja suola, niin aina kuitenkin tehtiin käsitöitä ja puutöitä Lähetysjuhlien myyjäisiä varten. Oli kunnia-asia auttaa myös maailman köyhiä.

– Näitä teiskolaisia muistelen silloin, kun nykyhetkessä sanotaan, että meidän on autettava ensin itseämme, ja vasta sitten muita. Näin ei ajateltu sata vuotta sitten Teiskossa.

– Kulttuurimme, arvojemme ja usein uskommekin mukaista on auttaa lähimmäistä, myös kaukaista lähimmäistä. Näin tehdessämme emme heikennä arvojamme, vaan vahvistamme niitä.

iltaseurojen-puhujia
Lauantain iltaseurojen puhujia (vas.) kirjailija Tuulia Matilainen Akaasta, sairaalasielunhoitaja Hanna Hella-Aro Paimiosta, pastori Jouko Kuusinen Lapualta ja kansanedustaja Pekka Haavisto Helsingistä. Kuva: Kyuu Eturautti

Varoituksia sukupolvien takaa

Tutkija Katja Valaskivi kannusti miettimään, miten perimätieto saataisiin siirretyksi tuleville sukupolville.

– Tutkimus on osoittanut, että viimeistään neljäs sukupolvi unohtaa asiat, kun niitä ei ole vahvistamassa kokemuksen syvä rintaääni.

Häntä on alkanut kiinnostaa yhä enemmän se, miten viestit kulkevat sukupolvelta toiselle. Lapsena Valaskivi pohti, miten juutalaisten kansanmurha saattoi olla mahdollinen: mikä on se prosessi, jossa toisista tulee voittajia ja toisista poljettuja. Mikä on ihmisen elämän arvo ja kuinka väkivalta normalisoidaan?

Hän peilasi huolta myös nykypäivän Eurooppaan ja Suomeen.

– Millaisia ovat ne edellisten sukupolvien viestit, joita tulisi kuulla tällaisessa tilanteessa?

Luottamus hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan ei takaa sitä, etteivät kauheat tapahtumat toistu tai ettemme tuhoa maapalloa.

– Heränneiden perinteitä viestitään Siionin virsien kautta. Hiukan lohtua tuo se, että samojen kysymysten ääressä on oltu ennenkin.

Tekemättä jättämisiä

Sairaalasielunhoitaja, rovasti Hanna Hella-Aro mietti sukupolvien yli ulottuvaa syyllisyyttä.

– Sukupolvet ennen meitä ovat tehneet valintojaan niissä olosuhteissa ja niillä edellytyksillä, mitkä on annettu. Ja pahasti on pakannu käymään.

– Oman, yhden ihmisen elämä on osin hänen omia valintojaan, osan elämä valitsee ihan itse lupaa kysymättä.

Hän mietti myös, eikö tekemättä jättämisemme huuda usein enemmän kuin tekemisemme.

– Keskitiellä kulkiessa on turvallista, mutta ehkä siinä oma vastuu hämärtyy. Kyseleekö pappi tässä nyt turhaan ihmisen vastuuntunnon, jopa syyllisyydentunnon perään?

Isoisänsä elämäntarinasta Hella-aro löytää kannustusta suurempaan rohkeuteen.

– Jeesuksen vahvat sanat on syytä ottaa ”toresta”. ”Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon!” Puolustakaa pienimpiä! ”Kaikki mitä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle. Olkoon puheenne on, on, tahi ei, ei.”

– Tutkiskelkaa erityisesti omaa syyllisyyttänne, niitä tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Sitten, minä-muodossa: Herra, armahda minua!

Taipaleella ollaan

Kirjailija Tuulia Matilainen oli yrittänyt ymmärtää herättäjäjuhlien tämänvuotista tunnusta.

– Keskeneräisyys, matkalla olo, jonkin valmistumisen tai johonkin perille pääsyn odottaminen, jonkin tai jonkun ikäväkin on ihmisen elämässä läsnä vähän kaikessa. Sellaiseen taipaleella oloon yhdistän ajatuksissani tuon ikävöimisen.

Tunnuslauseen voi myös kuulla kuin käskynä: Ikävöi!

– Entä kun ei sitäkään osaa?

Vastausta hän löysi taiteilija Osmo Rauhalan maalaamasta kuvasta, joka viittaa psalmiin 42.

– On otettava se, mikä annetaan. Ja odotettava vesilähdettä, vaikka sitten taipaleen loppuun saakka.

Ihminen vai raha ensin?

Pastori Jouko Kuusinen nosti esiin eriarvoistumisen.

– Kansalaiset asemoituvat taloudellisista, sosiaalisista, koulutustasostaan ja asuinpaikastaan johtuvista syistä erilaisiin kategorioihin.

– Kasvava eriarvoisuuden ja osattomuuden kokemus vaikuttaa huolestuttavalta. On jo jonkin aikaa puhuttu siitä, että yhteiskuntamme on jakautunut kahtia. Vai elämmekö jo pirstoutuneisuuden tilassa?

– Voiko yhteiskunta olla jakautunut, niin kuin historian kirjoissa otsikoidaan 100 vuoden takaisia surullisia tapahtumia? Kansakunta voi jakautua ja väestöryhmät riitautua keskenään, mutta eikö yhteiskunnan tulisi toimia yhteisen hyvän edistämiseksi?

Kieleemme ovat jo syntyneet sanat ”vihapuhe” ja ”kuluerä”.

– Edellinen jo itsessään ilmaisee, ettei sopuun tai sovintoon edes pyritä. Nykyisin eläkeläiset, vanhukset, kuten myös sairaat ja vammaiset tunnetaan kulueränä, yhteiskunnalle tuottamattomana rasitteena. Kumpi luotiin ensin: ihminen vai raha?

Kuusinen muistutti, että kansakunnan rauhan ja sovun perustukset valetaan kotona.

– Sieltä alkaa keskinäinen kunnioitus ja toisten ymmärtäminen. Sen sietäminen, että toiset ajattelevat eri lailla ja ovat erilaisia.

Meidän rakkautemme jäljet kertovat enemmän sydämen kovuudesta kuin armollisuudesta.

– Siksi me joudumme avuttomina huutamaan avuksi Herraa, että hän, joka on itse rakkaus, olisi jatkuvasti, päivin ja öin, läsnä elämässämme, ohjaamassa tietämme ja opettamassa hänen mielensä mukaisuutta.

– Tämä tosiseikka meidän täytyy pitää mielessämme näilläkin herättäjäjuhlilla. Me emme edusta täällä uskon ja rakkauden osaajia. Meillä ei ole varaa niiden suhteen röyhistellä rintaamme.

Oikean uskon ja rakkauden nimissä on tehty tuhoa ja saatu aikaan hajaannusta.

– Huonompien peruskysymys oli ja on: pelastuuko huono, syntinen ihminen yksin armosta Kristuksen tähden vai tarvitaanko vielä lisäksi jokin aktiivimalli, Kuusinen päätti.

Rita Kajakoski ja Helena Ikävalko olivat tulleet kuulolle Asikkalasta.

– Kaikki on ollut hyvin antoisaa. Lähdimme matkaan sillä mielellä, että katsotaan mitä meille annetaan, hymyili Kajakoski.

Naiset olivat hyvillä mielin esimerkiksi siitä, että Pekka Haavisto oli tuonut puheessaan esille oman sukunsa historiaa. Aiemmin päivällä kiinnostava oli ollut erityisesti Kaarina Rauhalan puhe Lähetysseuroissa.

– Oikein hyvä päivä on ollut. Olemme kovasti tyytyväisiä tähän antiin ja järjestelyihin, naiset kiittelivät.

Teksti: Asta Kettunen
Kuvat: Kyuu Eturautti


Palaa otsikoihin