Viikon sana
1. Moos.27:1
Kun Iisak oli tullut vanhaksi ja hänen silmänsä olivat hämärtyneet niin, ettei hän enää voinut nähdä, kutsui hän Eesaun, vanhemman poikansa, ja sanoi hänelle: ”Poikani!” Tämä vastasi hänelle: ”Tässä olen”.
Iisakilla on tarkoitus antaa esikoispojalleen siunaus, joka maan tavan mukaan merkitsi, että kaikki omaisuus menee yksin Eesaulle. Nyt muistamme kuitenkin, kun Eesau ja Jaakob syntyivät, niin Jumala oli sanonut Rebekalle, että vanhempi tulee palvelemaan nuorempaa. Luulisi, että Iisakillakin tämä oli tiedossa, mutta Eesaulle hän kuitenkin olisi antamassa siunauksen. Huomattakoon tässä yhteydessä se, että Jaakob oli omalla viekkaudellaan vienyt Eesaulta esikoisuuden hernekeitosta.
Rebekka kuulee Iisakin aikomukset ja hän rupeaa puuhaamaan Jaakobille siunauksen saamista puettamalla hänet Eesaun oloiseksi karvoittamalla hänet ja pukemalla Eesaun vaatteisiin. Näin Jaakob sanoo valehtelemalla isällensä olevansa Eesau ja niin Iisak antaa siunauksen Jaakobille.
Tämän jälkeen kotvan kuluttua Eesau saapuu näyttämölle ja totuus alkaa paljastua. Rebekan ja Jaakobin petollinen juoni tulee ilmi. Iisak säikähtää tästä pahanpäiväisesti tullessaan petetyksi. Eesau korottaa äänensä ja itkee tätä katkerasti. Eesau yrittää vielä saada siunausta isältään, mutta yhtään siunausta ei enää ole eikä siunausta voi peruakaan.
Tästä syystä Eesau päättää surmata veljensä, kun Iisak ensin kuolee. Rebekka saa tästä asiasta vihiä ja niin hän alkaa valmistella Jaakobin pakoa enonsa Laabanin luokse Harraniin, niin että kun Eesaun kiukku asettuisi ja Jaakob voisi palata takaisin isiensä maille. Mutta Rebekka ei tulisi enää näkemään poikaansa, koska Jaakobin matka kesti pidempään, mitä Rebekka oli ajatellut.
Kuten huomataan, tämä luku on yhtä juonittelun kerrontaa. Kenelläkään ei tässä kohtaa ole puhtaat jauhot pussissa. Iisakilla on antaa vain yksi siunaus, mutta UT:ssa meitä muistuttaa Ef. 1:3 ” Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa.”
Tässä armon ajassa näillä siunauksilla saamme Herraan luottaen nostaa päämme ja jatkaa Jumalan siunaamaa matkaamme.
Aamen.
Markku Huikkola