Viikon sana
28.6.2025 12.29
1. Piet 4:12
"Rakkaat ystävät, älkää oudoksuko sitä tulta ja hehkua, jossa teitä koetellaan, ikään kuin teille tapahtuisi jotakin outoa."
Pietarin kirje on kohdistettu Vähä-Aasian seurakunnille, jotka sijaitsivat nykyisen Turkin lounaisosassa. Kirjeen vastaanottaneet kristityt olivat konkreettisesti ahdingossa ja hajallaan jouduttuaan jättämään kotinsa, ja he kärsivät monenlaisissa koettelemuksissa. Kirje on tarkoitettu erityisesti näille ihmisille rohkaisuksi ja vahvistukseksi.Suomalaisina emme onneksi joudu kristityn identiteetin perusteella hengenvaaraan, pahoinpidellyiksi tai edes mielivaltaisen syrjinnän kohteeksi. Mutta omassa kaupungissamme elää muualta tulleita kristityksi kääntyneitä turvapaikan hakijoita, jotka oikeasti joutuvat sukunsa ja yhteisönsä hylkäämiksi ja halveksimiksi. Jos he joutuvat palaamaan lähtömaahansa, heidän henkensä on halpa. Monet heistä silti pitävät löytämäänsä uskoa arvokkaampana kuin kohtaamiaan ylivoimaisen tuntuisia vaikeuksia.
Kristuksen seuraaminen vie ristin tielle, joka ei ole kenellekään helppo. Koettelemuksia ei kuitenkaan ole tarpeen korostaa, saatikka tavoitella kärsimyksiä. Omien kärsimysten laatua ja määrää ei myöskään pitäisi vertailla toisten kokemuksiin. Olemme persoonina erilaisia, ja koemme myös ulkoiset vastoinkäymiset eri tavoin. Jeesus opetti, että paastoamisen aikana ei tule olla synkän näköisiä eikä muodoltaan surkeita (Matt 5:16).
Pietarin sanoma on kaukana menestysteologiasta. Jumalan lasten osana on saada kärsimystä, koettelemusta ja vainoa. Seurakuntalaisten tulee Pietarin mukaan nöyrtyä Jumalan väkevän käden alle, tyytyä asemaansa, palvella nurkumatta, osoittaa vieraanvaraisuutta ja pysyä kestävinä rakkaudessa. Kyllä kirjeen loppuluvuista myös ilon ja menestyksen elementtejä löytyy: vaikeuksien keskellä on mahdollista iloita ja riemuita. Kaikki murheet voi heittää Jumalan kannettavaksi. Ja kirje päättyy mahtavaan toivotukseen: Rauha teille kaikille, Kristuksen yhteyteen liitetyille.
-Jukka Uotila