Viikon sana
1.Kor.13
Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.
Tämän luvun sain lukea Finlaysonin kirkossa ”polttareissa” syyskuussa 1984.
Sen jälkeen sitä on saanut opetella niin avioliitossa kuin maailmassa kulkiessa.
Tärkeänä oppina on ollut rakkaus-sanan neljän eri merkityksen ymmärtäminen:
1. STORGE-rakkaus on eräänlaista ”vaistorakkautta” läheisimpien ihmisten kesken, ja sen toteuttamisessa AGAPE-rakkaus on suuressa osassa.
2. EROS-rakkauden ilmenemistä ei liene tarpeen tarkemmin selittää, mutta Korintossa se taisi olla ainoa tunnettu rakkauden laji?
3. FILIA-rakkaus ilmenee ystävyydessä ja ”hartiat vierekkäin” kulkemisessa. Myös miestenpiirissä olemme tätä saaneet kokea.
4. AGAPE-rakkaus on itsensä antavaa rakkautta, jota olemme ensin saaneet ja saamme Jumalalalta. Se on yhdensuuntaista ja ehdotonta rakkautta joka ei odota vastapalvelusta.
Olavi Peltola on joskus sanonut, että olisi hyvä joskus lukea keskeiset jakeet 1 Kor 13:4-7 niin, että ”rakkauden” tilalle vaihdetaan sana ”minä”. Se johtaa katumukseen. Silloin taas on hyvä vaihtaa rakkauden tilalle sana Jeesus. Hän on ainoa todellinen rakkaus.
Me miehet olemme taipuvaisia osoittamaan rakkauttamme tekoina ja suullinen tunnustaminen on usein ”kiven takana”. Entä silloin, jos kohteemme ei mielestämme ansaitse rakkauden tunnustamista? Silloin on syytä lukea 2.Kor.2:8:
Sentähden minä kehoitan teitä, että päätätte ruveta osoittamaan rakkautta häntä kohtaan.
Tämä tietysti liittyy anteeksiantamisen prosessiin, mutta emme kuitenkaan ole toivottomia tapauksia, vaan saamme jäädä tämän Hebrealaiskirjeen 11:1 varaan:
Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
Seppo Nikkanen