Viikon sana
1.Moos.15:1-2
Näiden tapausten jälkeen tuli Abramille näyssä tämä Herran sana: Älä pelkää, Abram. Minä olen sinun kilpesi, ja sinun palkkasi on oleva hyvin suuri. Abram sanoi: Herra, minun Jumalani, mitä sinä minulle antaisit? Olenhan jäänyt lapsettomaksi, ja minun omaisuuteni perii damaskolainen Elieser.
Abrahamia pidetään lujan uskon perikuvana. Paavali kuvaa, että Abraham ei epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan (Room 4:20). Ja Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut (Room 4:18). Tämän uskon kautta Abraham katsottiin vanhurskaaksi (Room 4:22; Gal 3:6). Paavali ei kuitenkaan ensisijaisesti laatinut historiikkia tai tutkielmaa Abrahamista. Paavalin ensisijainen tarkoitus oli kirjoittaa meille, jotta Abrahamin esikuvan mukaan mekin uskoisimme Jumalan lupaukseen emmekä turvaisi lain tekoihin tullaksemme vanhurskaiksi.
Meidän voi olla vaikea eläytyä lähes 4000 vuoden takaiseen aikaan Lähi-idässä, jolloin suurten karjalaumojen omistaja Abram palvelusväkensä kanssa vaelsi Kanaanin maan vuoriseuduilla. Voimme kuitenkin ymmärtää, että Abram eli vuosikausia karua arkea ilman tiheään toistuvia Jumalan antamia näkyjä tai tunnekokemuksia. Abram oli 75-vuotias saatuaan Kaldean Urissa Jumalalta lupauksen jälkeläisistä. Nyt hän oli ollut kymmenen vuotta Kanaanin maassa, mutta jälkeläistä hänellä ei edelleenkään ollut, eikä sellaisesta näyttänyt olevan mitään toivoa.
Lapsettomuus on ollut kautta sukupolvien kipeä asia. Useimmat toivoisivat voivansa kokea omakohtaisesti uuden elämän ihmeen ja nähdä oman lapsen varttuvan. Abramille jälkeläisen puute oli erityisen vaikea, eivätkä myöskään perinnönjaon suunnitelmat tuntuneet oikeilta. Siten ei ole ihme, että 1 Moos 15 kuvaa myös Abramin epätoivoa ja ”synkkää kauhua” (1 Moos 15:12).
Abramin valitettua epätoivoaan Jumala uudisti lupauksensa ja kehotti uhraamaan Herralle. Auringon laskettua tuli pilkkopimeä, mutta näkyi uunin savuava roihu ja soihdun lieska, joka liikkui uhrilihojen välissä. Abram oli vaipunut horrokseen, jolloin hän oli synkän kauhun ja pimeyden vallassa. Ehkä tässä purkautui vuosien ahdistus lapsettomuudesta ja kamppailu toivon ja epätoivon, uskon ja epäuskon välillä. Ehkä kauhu ja pimeys liittyivät Jumalan kohtaamiseen, joka ei useinkaan ole ”kepeä kokemus”. Ehkä kauhu liittyi myös siihen, mitä ilmoitettiin Abramin jälkeläisten kohtalosta.
Abraham oli uskonsankari. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei Abrahamilla olisi ollut epäilyksiä ja suuriakin epätoivon hetkiä. Abraham oli ihminen, joka kaikesta huolimatta uskoi Jumalan lupauksiin ja tarrautui niihin. Tässä on esikuva meillekin.
Jukka Uotila