Viikon sana
1 Joh 3:23
” Tämä on hänen käskynsä: meidän tulee uskoa hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen ja rakastaa toinen toistamme, niin kuin hän on meitä käskenyt. ”
Johanneksen evankeliumi alkaa todeten ”Alussa oli Sana … ja Sana oli Jumala.” Jatkuen että todellinen valo oli tulossa maailmaan. Johanneksen kirjeen alku on kuin todistajanlausunto, elävä sellainen. Se mikä oli vanhan testamentin profeettojen kautta luvattu, on nyt nähty, kuultu, omin silmin katseltu ja jopa käsin kosketeltu. Maailmaan on tuotu toivon valo. Jumalan lupaus on Jeesuksessa käynyt todeksi ja luonut elävän yhteyden Häneen. Se mitä ihmiseltä odotetaan, on syntisyyden ja syyllisyyden myöntäminen. Oli käynyt selväksi jo aikaa sitten, ettei ihmisen mieli ja tahto riitä Jumalan mielen mukaiseen elämään. Kymmenessä käskyssä oli kymmenen liikaa ja rakkauden kaksoiskäskykin (rakasta Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi) jäi toteutusten unholaan. Johannes yllä mainitusti ikään kuin toistaa Jeesuksen sanat. Uskominen ja rakastaminen on ydin, jonka päälle rakentuvat uskon todeksi eläminen, hyvät teot ja tahtomiset. Ne tulevat mukana, eivät luonnostaan, vaan Jumalan armosta. Armon ja anteeksiantamuksen päälle ei ihmisen ole hyvä laittaa mitään kahleita, omia rajauksia. Raamatun sana Jumalan tahdon osoituksena on tarpeen ja saa meitä ohjata tekemisissämme ja tahtomisissamme.
Uutisvirran perusteella me ihmiset pystymme siellä ja täällä paljoon ikävään. Pahan toteuman taustalla ei usein ole suuri paha suunnitelma vaan hyvän tekemisen puute. Mihin hyvään tahtomme tänään riittäisi?
-Joni Niskanen