Viikon sana
1 Moos 21: 23-24,34
” Vanno nyt minulle Jumalan kautta, ettet ole petollinen minua etkä minun sukuani etkä jälkeläisiäni kohtaan, vaan osoitat minua ja tätä maata kohtaan, missä nyt asut muukalaisena, samaa vilpittömyyttä ja hyvyyttä, jota minä olen sinulle osoittanut. Abraham sanoi: Minä vannon. ”
Epävarmuutta ja pelkoja oli varmasti niin Abimalekin kuin Abrahamin puolella. Oli molemmin puolinen tarve saada elää elämäänsä rauhassa. Kättä lyötiin, liitto tehtiin, kaivon omistajuus sovittiin, lahjoja annettiin ja valat vannottiin. Elämä jatkui.
Teemat eivät ole vuosien saatossa Raamatun ajoista uppo-oudoiksi muuttuneet: Muukalainen – paikallinen, läheinen – vieras, työntekijä – työntarjoaja, työnjohtaja – alainen, palkansaaja – yrittäjä. Tora näistä saadaan ja helpolla. Kovin hyvää tekee ja tekisi monesti asettua toisen ihmisen asemaan. Elää vaikka päivä henkisesti toisen elämää. Hänen rooliinsa, hänen näkökulmaansa, hänen haasteisiinsa, hänen mielipahan aiheisiinsa, hänen jaettavaan iloon, hänen toiveisiinsa. Ylipäänsä hänen ajatuksiinsa siitä miten elämä menisi oikein ja paremmin.
Uusi testamentti, ja Jeesus sen ytimessä, ottaa kantaa tähän. Jumala on ikään kuin kantanut vastuuta ja tarjonnut käden jo ennen kuin ihminen sitä on pyytänyt. Meidät laitettiin pitkän aikaa sitten miettimään mikä olisi hyvää ja eduksi, itselle ja kokonaisuudelle. Mikä olisi kohtuullista. Miten kohdella ketäkin, minne laitetaan ensimmäinen kivi, minne lantti ja kenelle se toinen, ketä pyytää ateriayhteyteen jne. Lukemattomin esimerkein ihmisyyden ”kultainen käytöskirja ” läpikäydään Uudessa testamentissa Vanhaan testamenttiin nojaten.
Vaan miten sen muistaisimme? Omastaan tinkiminen on niin aineellisen kuin aineettoman kohdalla turkasen vaikeaa. Jumalan antaman otollisen ajan odottaminen on vaikeaa. Ylpeydestä tinkiminen on vaikeaa. Paljon on vaikeaa kun ”minä” edellä mennään.Sinisilmäisyys ei maallisesti ottaen ole usein kannatettavaa, saati viisasta. Taisivat luvussa 21 myöhemmin mainitut seitsemän lammastakin vaihtaa omistajaa sen hälventämiseksi. Onko sinisilmäisyys armon sivutuote vai jotain muuta?
Luojamme tarjoamaa armoa ja kutsua yhteyteensä on joka tapauksessa tarjolla runsain mitoin, vaikka kovin penseästi sitä usein (toimintamme perusteella) haluamme.
Jumalan käsi on ojennettu ja se on avoin – asia on kiinniottamista vaille valmis.
”Abraham asui kauan muukalaisena filistealaisten maassa. ”
Maassa, jonka nimi kirjoitetaan lehdissä nykyään toisin.
Joni Niskanen