Viikon sana
2. Kor. 10:17
Mutta, joka kerskaa, hänen kerskauksenaan olkoon Herra.
Korintti ei ole ollut Paavalille mikään helppo seurakunta. Korintissa oli niitä, jotka ovat asettuneet vastustamaan apostolia. Paavali kirjoittaa silloin kirjeen, jonka toivoi silloin murtavan korinttilaisten ”kapinan” häntä kohtaan tai paremminkin hänen julistustaan kohtaan. Paavali on kohdannut ylösnousseen Kristuksen ja puolustaa uskollisuutta Kristukselle, joka johdattaa ihmiset taivaan tielle. Paavalilla oli vietävänään puhdas evankeliumi, jota hänen vastustajansa olivat tärvelemässä. Tämän takia Paavali taistelee sen puolesta, että seurakunnan suurin aarre säilyy, nimittäin evankeliumi, johon syntinen ihminen heikkoudessaan ja huonoudessaan saa tarttua ja pitää kiinni.
Paavalin vastustajat ovat vääriä apostoleja, jotka puhuvat seurakunnalle väärää oppia. Voidaan jopa sanoa, että tässä Saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi, josta muistetaan paholaisen pettäessä Eevan, että onko Jumala todella sanonut niin. Tämä tuo esiin sen, että kautta aikain on ollut ja on edelleen tuiki tärkeää valvoa Jumalan sanaa, niin ettei siihen valhettelijat pääse käsiksi tai että ne ainakin torjutaan puhtaalla Jumalan sanalla. Valvominen Sanaa kohtaan on siis ensiarvoisen tärkeää. Paavali ei todellakaan kiistellyt turhan takia, vaan tärkeän asian puolesta. Näidenkin Paavalin taisteluiden vuoksi säilyi sen suurin aarre se on syntisen evankeliumi.
Valheen apostolit ovat kutsuneet itseään Kristuksen palvelijoiksi, mutta ovatko he kokeneet tai valmiit kokemaan sitä samaa, mitä Paavali on joutunut kokemaan Kristuksen tähden. Hän on joutunut virumaan vankilassa, saanut raippoja, häntä on kivitetty, nähnyt nälkää yms. Tällaisista asioista Paavali ”kerskaa” eli mihin kaikkeen hän on joutunut Kristuksen tähden. Paavalin kerskauksena on todellakin Herra, jolla on kaikki valta ja voima tänäkin päivänä.
Kiittäkäämme tänäkin päivänä tällaista Herraa, jolla todellakin on kaikki valta, voima ja kunnia!
Aamen.
-Markku Huikkola