2. Kor. 12:9

Tämä Korinttolaiskirjeiden loppuosa (10-13) saattaa olla myös kokonaan erillinen viides kirje, joka on liitetty tähän loppuun.  Sen verran erilaista teksti on, että monia muitakin "nippeli-teorioita"  asiasta on esitetty. Myös tämä "taivastempaus" (12:2-4) on herättänyt keskustelua taivaiden määrästä. Jotkut ovat kolmen kannalla, mutta seitsemääkin on ehdotettu siten, että paratiisi olisi  kolmannessa. Joka tapauksessa tätä ei pidä liittää Damaskon tien tapahtumiin. Lisää pähkäilyä on aiheuttanut 12:7 jakeen "pistin". On tarjottu silmäsairautta, kaatumatautia ja hermosärkyä, mutte se verran ärsyttävä vaiva on ollut, että tässä ainoan kerran kirjeissään hän kertoo vieneensä sen Herralle, ja vieläpä kolmasti.

Mutta alkutekstissä ollut Herran vastaus siis riittää meillekin!

Paavali rakasti tätäkin seurakuntaa niin ettei halunnut ottaa heiltä mitään korvausta toimistaan. Koska Priskilla ja Akyla olivat ensimmäisen käynnin jälkeen lähteneet Paavalin mukana Efesoon, niin saattoi olla että teltantekijääkin tarvittiin.

Kuitenkin Korinttolaiset kuvittelivat Paavalin tulevan taas puolustelemaan itseään, mutta nyt hän tekee selväksi (12:19) ettei hän tunnusta heitä tuomarikseen, vaan esiintyy Kristuksen edessä ja voimassa  heidän hyväkseen.

Paavalin 13. luvun "ripitys" ei ole tallentunut mihinkään kirjoituksiin, joten olisi ollut mielenkiintoista  olla  "kärpäsenä katossa" kun hän saapuu Korinttoon!

Paavali haluaa kirjoittaa näin (13:10), ettei hän joutuisi menettelemäänankarasti heitä kohtaan, vaikka uhkaakin, että en aio säästää teitä (13:2) kun tulen luoksenne.

Kuitenkin hän kysyy  selkeästi:  Tutkikaa itseänne,  että oletteko uskossa ja tunnetteko, että Kristus on teissä.

Saattaisipa olla hyvä meidänkin joskus tätä vähän tutkailla?

Lopputervehdys on hyvin lyhyt, kuvaten ehkä Paavalin senhetkistä mielentilaa.

Kuitenkin 13:13 sopii hyvin meidänkin puheittemme lopetukseksi: