2. Kor. 8:1

Me saatamme teidän tietoonne, veljet, mitä Jumalan armo on vaikuttanut Makedonian seurakunnissa.

Apostolien teoissa luemme, kuinka makedonialainen mies kutsui Paavalia: Auta meitä. Paavali ymmärsi, tämä on Jumalan kutsu. Jumalan armo vaikutti niin, että Makedoniaan syntyi saurakuntia ainakin, Filippissä, Bereassa ja Tessalonikassa. Paavali vetosi korinttilaisiin: koska teilläkin on runsain mitoin kaikkea hengellistä hyvää, niin olkaa tekin runsaskätisiä. Tämä ei ole käsky, vaan vain neuvo. Mutta ennen kaikkea he antoivat itsensä Herralle ja myös Paavalin toivomalle keräykselle.

Rahalahja oli vain osa heidän uhriaan. Tämä oli täysin Jumalan tahdon mukaista ja seurausta Paavalin opetuksesta. Se, joka antaa itsensä Herralle, on myös halukas antamaan sen, mitä hän omistaa.

Paavali oli sopinut Jerusalemissa käydessään Jaakobin, Pietarin ja Johanneksen kanssa, että hän tehdessään lähetystyötä pakanain keskuudessa, muistaisi Jerusalemin seurakunnan köyhiä. Näin Paavali tekikin ja hän organisoi keräyksen. Miten Paavali innosti uskovia rahan antamiseen? Hän ensinnäkin kertoi, miten Jumalan armo oli vaikuttanut toisissa uskovissa. He olivat antaneet runsaasti, vaikka elivätkin vaikeuksien koettelemina ja äärimmäisessä köyhyydessä. Jopa omasta aloitteestaan he pyysivät päästä osallistumaan rakkaudentyöhön.
Paavali vetoaa Jeesuksen armon suuruuteen, jonka uskovat olivat oppineet jo tuntemaan. Lisäksi aloitettu keräys oli saatava loppuun. Ei vaadita sellaista, mitä ei ole, vaan on sen mukaan annettava kuin on. Kenenkään ei ole tarkoitus joutua tiukalle. Antaminen on aina kahdensuuntaista, jolloin toteutuu oikeus ja kohtuus. On toimittava niin, miten on oikein myös ihmisten eikä yksin Herran edessä.

Ei ole vain niin, että mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää vaan myös niin, että miten hän kylvää, siten hän niittää. Ei tule antaa vastahakoisesti ja pakosta, vaan iloisesti. Kun Jumala antaa runsaasti, niin uskovakin voi tehdä runsaasti kaikkea hyvää. Kun saamme kaikkinaista rikkautta, voimme osoittaa runsasta anteliaisuutta. Näin annamme todistuksen uskostamme. Se taas synnyttää halua harjoittaa esirukousta ja kiitollisuutta Jumalalle hänen sanomattoman suuresta lahjastaan.

-Arvo Silventoinen

Palaa otsikoihin