Viikon sana
2. Moos. 16:4
”Silloin Herra sanoi Moosekselle: ’Minä annan sataa teille leipää taivaasta. Kansa menköön kunakin päivänä keräämään sen päivän tarpeen. Näin minä koettelen sitä, vaeltaako se minun opetukseni mukaan vai ei”
Valittua kohtaa edelsi kansan napina, kun heillä oli nälkä. Mikäli kansa olisi pyytänyt Jumalalta ruokaa, seuraavat jakeet olisi varmasti kirjoitettu eri tavalla. Mutta Israel nimenomaan valitsi napista Luojaansa vastaan. Vastauksena Kaikkivaltias Jumala ilmoitti ruokkivansa heidät mannan avulla. Ja Hän teki tämän koko 40-vuotisen erämaavaelluksen ajan! (Sinänsä napinan pitäisi viedä itse kukin pienelle paikalle. Ainakin itse joudun tekemään asiasta parannusta tuon tuosta.)
Vaellus sisälsi monia tapahtumia ja ilmiöitä, joita ei voi (eikä kannata) selittää luonnollisella tavalla. Egyptistä lähteneitä oli 600 000 ”jalkamiestä vaimoineen ja lapsineen” (2. Moos. 12:37). Lapsia oli paljon (2. Moos 1:7,12) ja mukaan lähti myös ”paljon sekakansaa” (2. Moos. 12:38). On selvää, että puhutaan miljoonista ihmisistä. Ruokaa ja juomaa tarvittiin valtavat määrät. Manna-ihme oli massiivinen, eikä ihme, että muualla Raamattu viittaa vesiä todella virranneen suuria määriä (ks. Ps. 78:15–16, 20 ja Ps. 105:41).
Mikään luonnollinen prosessi ei kykene selittämään näitä tai mannan keräämiseen liittyviä ihmeitä. Jos joku keräsi yli annetun mitan, hänellä ei ollut enempää kuin sillä, joka oli kerännyt alle annetun mitan. Eli jokainen, joka keräsi, sai tarvitsemansa määrän. Tässä on helppo kuulla sanat: anna meille meidän jokapäiväinen leipämme. Mannaan liittyi sekin ihme, että mikäli sitä jätti tähteeksi, ”siihen tuli matoja, ja se alkoi haista” (2. Moos. 16:20). Poikkeuksen teki sapattia edeltävä päivä, jolloin mannaa kerättiin tupla-annos. Sapattina kedolle ei tullut mannaa, mutta myöskään edellisenä päivänä kerättyyn mannaan ei tullut toukkia (piirissä joku letkautti, että toukatkin viettivät sapattia). Vakavasti puhuen, näin Herra todella koetteli kansaa haluten nähdä vaeltaako se Hänen opetuksensa mukaan vai ei.
Saamme kiittää Luojaamme Herraa Jeesusta siitä, että Hän on antanut meille päivän lepoa varten ja luottaa, että Hän pitää meistä huolen, ilman, että ajamme omia asioitamme 24/7.
Meillä on mahdollisuus nauttia Pyhää Sanaa Raamatun lehdiltä ja olla rukouksessa yhteydessä Jeesuksen Kristukseen – Elävien vetten lähteeseen (Joh. 7:37–38, Joh. 4:13–14) ja todelliseen Elämän leipään (Joh. 6:35). Tämä vie omat ajatukseni Jeesuksen meille antaman, valtavan suuren lahjan, pyhän ehtoollisen luo.
-Ari Takku