Viikon sana
2. Moos. 31:13
"Puhu israelilaisille näin: Totisesti, pitäkää minun sapattini, sillä se on merkkinä meidän välillämme, minun ja teidän, polvesta polveen, jotta tietäisitte, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät"
Koska tämä käsky oli Israelilaisille, niin Heprealaiskirjeen 4 luvun alku ottaa meidätkin mukaan:
Varokaamme siis, ettei kenenkään teistä havaittaisi jääneen taipaleelle, sillä lupaus päästä hänen lepoonsa on yhä voimassa. Onhan hyvä sanoma julistettu meille niin kuin heillekin.
Kun tänä päivänä saamme kulkea yötäpäivää 24/7 kauppakeskuksissa, jossa tämän maailman kauppamiehet kuiskivat ”osta, osta”, niin kaukana on edes ajatus mistään sapatinvietosta!
Meille Herra on kuitenkin antanut Pyhän Henkensä kautta ”jarrupolkimen”, jotta voimme pysäyttää tämän kierteen, ja lukea Heprealaiskirjeen luvusta 3:
"Tänä päivänä, jos te kuulette Hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne!
Sitten pappien vihkimisessä luvussa 29:20 on erikoinen kohta, joka ansaitsee Norvannon läpileikkauksen:
20. Teurasta pässi, ota sen verta ja sivele Aaronin ja hänen poikiensa oikeaan korvannipukkaan, oikean käden peukaloon ja oikean jalan isoonvarpaaseen.
Oikeaa puolta pidetään Raamatussa parempana, onnellisempana ja voimakkaampana puolena.
Siten oikean korvan siveleminen kuvaa sitä, että tehtävänä on kuulla mitä Jumala puhuu. Oikean peukalon siveleminen taas tarkoittaa, että kättä tulisi käyttää Jumalan palvelemiseen ja isovarvas, että hän kulkisi Jumalan tahtomia teitä.
Osaammeko me kulkea isovarpainemme Hänen viitoittamiaan teitä niin arkielämässämme, kuin sapatinvietossa?
Seppo Nikkanen