Viikon sana
2. Moos. 9:27
Niin faarao kutsutti Mooseksen ja Aaronin ja sanoi heille: ”Minä olen tehnyt syntiä tällä kertaa. Herra on oikeassa, mutta minä väärässä”.
Olemme tutkineet Mooseksen ja faaraon välistä neuvottelua Israelin kansan pääsemiseksi orjuudesta vapauteen omaan maahansa, josta ollaan oltu poissa jo 400 vuotta. Mooses vetoaa Herran lupaukseen päästä pois Egyptistä. Faaraon ensikommentti on, ettei hän tunne Herraa ja viis välittää vapauttaa Israelia. Tästä alkaa vitsauksien sarja, jona aikana Herra opettaa faaraota tuntemaan myös Israelin Jumalaa. Eräs käännekohta on sääskivitsaus, jossa Aaron lyö maan tomua ja siitä syntyy sääskiä koko Egyptin maahan. Faaraon tietäjät yrittävät samaa, mutta eivät onnistu. Tässä kohtaa tietäjät sanovat tapauksessa oleva ”Jumalan sormi” ja että kyseessä on heitä mahtavampi Jumala. Mutta faarao paaduttaa sydämensä, niin kuin Herra oli sanonutkin.
Raevitsauksen, joka on seitsemäs, jälkeen faarao lausuu Moosekselle nuo ylläolevat alkujakeet. Faarao myöntää olevansa väärässä, mutta oikeasti hän ei myönnä syyllisyyttänsä. Mooseskaan ei tätä usko vaan toteaa suorasukaisesti, etteivät faarao ja hänen palvelijansa nytkään pelkää Herraa. Niinpä faarao paaduttaa jälleen sydämensä.
Jatkossakin faarao yrittää tehdä kompromisseja Mooseksen kanssa, eikä suostu kokonaan Mooseksen vaatimukseen päästää koko kansaansa ja karjaansa uhraamaan Herralle. Tämä on viimeinen pisara faaraolle, kun ei saa omaa tahtoansa yhtään läpi. Tähän loppuu keskinäiset neuvottelut ja faarao käskee Mooseksen lähteä luotaan, muutoin hän uhkaa Moosesta kuolemalla.
Tämä tietää sitä, että on kymmenennen vitsauksen aika. Huomattakoon, että Jumala on aina mahdollistanut faaraon kääntymyksen, mutta hänen uppiniskaisuutensa tähden nyt koko Egypti saa kärsiä tästä. On esikoisten surmaamisten aika. Aamen.
-Markku Huikkola