Viikon sana
2 Moos. 15:2
Herra on minun voimani ja ylistyslauluni, hän tuli minulle pelastukseksi! Hän on minun Jumalani, ja hänen kunniaansa minä julistan, hän on isäni Jumala, ja häntä minä korotan.
Jumala ei ainoastaan paaduttanut faaraon sydäntä, vaan laittoi israelilaiset kääntyilemään reitillään, että faarao luulisi heidän eksyneen.
Näin faarao “pisti kaikki likoon” ja lähti täydellä voimalla karkulaisten perään.
Mutta juuri kun hän luuli saavuttaneensa heidät, niin vastaa iskikin pimeys.
Kun israelilaiset huomasivat faaraon joukot, alkoi kova “marmatus” Moosesta vastaan.
Mooses vastasi; Älkää pelätkö, Herra sotii teidän puolestanne, olkaa te hiljaa!
Mooses nosti kätensä meren ylle ja Herra toi itätuulen koko yöksi, puhaltaen viiden kilometrin levyisen väylän meren yli.
Kansa ryhmittyi sukukunnittain leveäksi rivistöksi ja sekakansa tuli sitten perässä. Kaikkiaan joukkio oli 10 kilometrin pituinen.
Farao näki pakenevien loppupään, ja painui ajattelematta niiden perään. Hän ei myöskään nähnyt pysähtyneitä vesi seinämiä ja painui vaunuineen suuren ihmisjoukon pehmentämälle merenpohjalle.
Jumala katsoi aamuvartion aikaan tätä joukkoa ja antoi vaunujen pyörien irrota ja koko sotaväen joutua sekasortoon. Silloin faarao tajusi, ettei taaskaan Israelilaisten Jumalan kanssa pärjäisi!
Mooses nosti kätensä ja koko sakki jäi meren valtaan. Faarao Tutmoses III (Tutankhamon III) oli ainoa faarao, jota ei koskaan löydetty haudattavaksi vuonna 1450 eKr!
Kun Israel näki kaiken tämän tapahtuvan, niin he nostivat alussa mainitun kiitoslaulun. Jopa Aaronin sisar Mirjam ryhtyi karkeloimaan naisten kanssa, joka on poikkeus Vanhassa Testamentissa, sillä vain toinen kerta on Neh.12:43!
Tuo alkujae on meillekin annettu, sen mukaan me saamme kulkea.
Toivottavasti meille se kantaisi kauemman, kuin 3 päivää, sillä Israelin kansa oli taas Mooseksen kimpussa, kun vesi ei ollutkaan hyvää.
Oliko veteen heitetty puu, ristin muotoinen, sitä meille ei kerrota, mutta jakeen lopun “läksyn” Acricola hoksasi paremmin, ja muutti jaon seuraavasti:
26. Sijnä pani hän heidän eteens käskyn ja oikeuden ja kiusais sijnä heitä/ ja sanoi: jos sinä cuulet sinun HERras Jumalas änen/ ja teet mikä oikeus on hänen edesäns/ ja panet hänen käskyns sinun corwijs/ ja pidät caicki hänen säätyns….
Mikä läksy se oli? Vaikka olosuhteet näyttäisivät kuinka hankalilta, Jumalalla on valta, kyky ja halu pitää omistaan huolta. Erilaiset olosuhteet saivat kansan vain yhä uudelleen ja uudelleen unohtamaan sen.
Miten lienee meidän laitamme?
Tähän loppuun sopii meille luettavaksi viime sunnuntain Psalmiteksti: 25:1-6.
Seppo Nikkanen