Viikon sana
2 Moos 26:1
”Ja tee asumus kymmenestä telttakankaan kaistasta, jotka ovat valmistetut kerratuista valkoisista pellavalangoista ja punasinisistä, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista langoista, ja tee niihin taidokkaasti kudottuja kerubeja.”
Herra oli käskenyt israelilaisia tekemään hänelle pyhäkön asuakseen kansan keskellä (2 Moos. 25:8). 2. Mooseksen kirjan luvut 25-27 ovat Herran Moosekselle antamaa ohjetta pyhäkön rakentamiseen. Viikon sanan jae kertoo, millaisista materiaaleista asumus tulee rakentaa. Vaikka emme ymmärtäisikään kaikkia yksityiskohtia ja symboliikkaa, joka liittyy tähän pyhäkköön ja sen kalustoon, kuvaus on meille opettavaa puhetta.
Pyhäkön kuvaus lähtee liikkeelle Jumalan asumuksesta, kaikkein pyhimmästä, ja etenee siitä vaiheittain ulospäin. Ensin alueeseen, jossa papit toimittavat palvelusta, ja lopulta esipiha-alueeseen, johon kansa sai tulla tuomaan uhria Herralle. Kaiken keskus on siis Jumala ja tärkeintä on näkökulma, millä Jumala asioita katsoo. Miten on, kuinka usein me huomioimme elämässämme tämän, vai elämmekö kaikessa minäkeskeisesti?
Meidän on helppo ymmärtää, että Jumalan pyhäkön kuuluukin olla valmistettu materiaaleista, jotka ovat kalliita ja kauniita. Saatamme kuitenkin hämmästyä lukiessamme tekstistä, että kaikki tämä kauneus on nähtävillä vain pyhäkön sisällä. Pyhäkköteltan päälle tuli asettaa kaksi nahkapeitettä tuomaan sääsuojaa (j. 14) samalla peittäen pyhäkön kauneuden. Pyhäkön kauneutta pääsi ihastelemaan vain papit suorittaessaan pyhäkköpalvelusta. Muulloin tämä kauneus oli vain Jumalan katseltavana. Mitä tämä puhuu meille? Ainakin sitä, että sisäinen kauneus on ulkonaista kauneutta tärkeämpää ja Jumala näkee, mitä on ihmisen sisimmässä. Me ihmiset kiinnitämme toisessa ihmisessä liiaksi huomioita ulkokuoreen, joka on ihmiselle toiminnallisesti pitkälti ”sääsuoja”.
Pyhäkön materiaalivalinnat olivat kauneuden lisäksi kestäviä. Kulta oli pyhäkössä hallitseva metallimateriaali. Esipihassa hallitseva materiaali oli sen sijaan pronssi. Kulta on puhdas jalometalli ja pronssi epäpuhdas sekoitemetalli. Tälläkin on meille viesti. Voimme ajatella esipihan kuvaavan tätä maailmaa, jossa elämme, ja pyhäkön Jumalan asuinsijaa, taivasta. Vasta taivas on kestävä. Tämä maailma tulee kerran katoamaan. Tämä laittaa kysymään, missä on sydämemme? Onko se tässä katoavan maailman asioissa, vaan onko sydämemme taivaisissa?
-Jaakko Paasi