Viikon sana
2 Moos 34: 6-7
”Sitten Herra kulki hänen editseen ja sanoi hänen kuultensa: ”Herra, Herra on laupias Jumala, hän antaa anteeksi. Hän on kärsivällinen, ja hänen hyvyytensä ja uskollisuutensa on suuri. Hän on armollinen tuhansille ja antaa anteeksi pahat teot, rikkomukset ja synnit, mutta ei jätä syyllistä rankaisematta…”
Asetelma oli valtava, käsittämätön eikä usein Raamatussa toistuva: Jumala kulki ihmisen editse. Mahtoiko Mooseksella hengitys toimia? Ja päälle tämän Jumala kuvasi ihmisen kuullen sen millainen hän itse on. Seikka jää usein lopun jakeen varjoon. Ottaisitko ystäväksesi sellaisen, joka kertoo olevansa suuresti uskollinen, kärsivällinen ja hyvä sanan kaikessa merkityksessä? Entäpä kun hän kertoisi ymmärtävänsä erheet, jos ne kuitenkin tunnustetaan, niitä aidosti kadutaan ja parempaan pyrkien pyydetään anteeksi. Pitkävihaisuus olisi hänelle vierasta. Tällä kattauksella useimmalle kaveriksi kelpaisi.
Jumala ei ole kaveri vaan jotain parempaa. Tässäkin Raamatun kohdassa Hän kuvaa luonteensa ja tahtonsa ettei se jäisi meille epäselväksi. Ihminen tarttuu monesti vanhan testamentin rujoihin tapahtumiin ja vetää johtopäätöksen: ei Jumalaa ole, koska pahaa silloin ja nykyhetkessäkin tapahtuu. Ja heti toisesta suunnasta, ei kadotustuomiota voi tai saa olla, sehän olisi epäinhimillistä. Samaan aikaan kuitenkin sisällämme on mitä suurin tarve tulla hyvin kohdelluksi, ymmärretyksi ja tarvittaessa armahdetuiksi. Meillä on suuri oikeudenmukaisuuden kaipuu. Siispä niille muille pahoille pitäisi antaa palkkansa ja huolella. Tähän tulee Raamatun sana: ”Hän on armollinen… mutta ei jätä syyllistä rankaisematta.” Jumala kutsuu armopöytään, hän antaa valinnan mahdollisuuden, ymmärtää erehtyväisyytemme synnin muodossa tiettyyn rajaan asti. Syyllisiä olemme me, eivät vain ne muut. Ilman Jeesuksen sovitustyötä tulisimme kaikki rangaistuiksi kovimman kautta. Jumalan on tuomio, ei meidän. Parempien hedelmien tuottoon saamme keskittyä.
-Joni Niskanen