Viikon sana
2Moos. 32:5
”Kun Aaron kuuli tämän, hän rakensi vasikan eteen alttarin. Sitten Aaron julisti: ’Huomenna on HERRAN juhla.’”
Mooses oli noussut vuorelle Herran luo. Kansa väsyi odottamaan ja kokoontui Aaronin ympärille vaatien: ”tee meille jumalia, jotka kulkevat meidän edellämme, sillä me emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, tuolle miehelle, joka johdatti meidät Egyptin maasta” (32:1).
Aaron keräsi kansalta kultaa ja valoi surullisenkuuluisan kultaisen vasikan. Israelilaiset hyväksyivät epäjumalankuvan sanoilla: ”Israel! Tämä on sinun jumalasi, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta.” (32:4) Seuraava jae on viikon jakeena, jossa Aaron rakensi alttarin ja ilmoitti huomispäivänä olevan Herran juhlan.
Yrittikö Aaron ratsastaa kaksilla vaunuille – toisella Herrasta kiinni pitäen ja toisella kansan epäuskoisia vaatimuksia noudattaen? Yrittikö hän ikään kuin puoliväkisin kääntää kansan epäjumalanpalveluksen jollain tavalla hyväksi ilmoittamalla, että vasikan edessä järjestettävä ”juhla” olisi Herran kunniaksi?
Jatkosta voi lukea, että Herra ei todellakaan mielistynyt moiseen. Meidänkin on syytä muistaa, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti – Pyhä Jumala ei muutu. Eikä sitä tee Hänen Raamattuun kirjoitettu pyhä Sanansa.
Monetko aikamme ihmiset haluaisivat lähestyä ”Jumalaa” omalla tavallaan, Frank Sinatraa lainaten ”I did it my way”? Tämä ei yksinkertaisesti toimi, kun kyse on Pyhästä ja Kaikkivaltiaasta Jumalasta. Ainoa Hänen hyväksymänsä tapa on kirjattu Raamattuun. Kukaan ei pääse Jumalan, Taivaan Isän luo muutoin kuin Herramme Jeesuksen ja hänen kalliin sovintoverensä kautta.
Herra Jeesus totesi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6)
-Ari Takku