Viikon sana
Dan. 7:15
Minä, Daniel, tunsin, miten henkeni minussa tuli levottomaksi, ja pääni näyt pelottivat minua.
Näkyjen ja ilmestysten maailma saattaa innostaa. On hauskaa ja mielenkiintoista päästä kurkistamaan Jumalan valtakunnan salattuun todellisuuteen. Tulevaisuuteen voi katsoa profeetallisilla kiikareilla, ja sopivassa tilanteessa voi säväyttää tiedon sanoilla. Ihan joka pojalle tällaisia ei näytetäkään! Seikkailuhenkiset lopun aikojen tähyäjät voivat sovittaa Danielin näkyjä nykyajan ilmiöihin, ja mystiikkaa kaipaavalle Danielin kirjan loppuluvut tarjoavat ravintoa.Profeetan osa ei kuitenkaan aina ole helppo, eivätkä näyt ole hauskaa hurmosta. Lukemissamme luvuissa todetaan kolmasti, että salaperäiset näyt olivat Danielille raskaita, uuvuttavia ja sairastuttavia. Paavali kehottaa anomaan profetoimisen lahjaa seurakunnan rakentamiseksi, mutta tietäkäämme, että usein oheislahjana saadaan heikkoutta, loukkauksia ja ahdinkoa (2 Kor 12).
On epävarmaa, missä määrin Daniel itse ymmärsi näkemäänsä. Toki osa näyistä selitettiin hänelle, mutta osa lukittiin lopunaikaan asti. Danielin kanssa voimme ymmärtää, että pedot kuvasivat Babyloniaa, Persiaa ja Kreikkaa. Uskomme, että Danielille näytetty kymmensarvinen ja rautahampainen neljäs peto – erilainen kuin muut – oli Rooman valta ja sen myötä myös meidän oma maailmanjärjestyksemme. Kuitenkaan näkyjen tarkka sovittaminen historian tai nykyhetken tapahtumiin ei välttämättä tee oikeutta sen paremmin näyille kuin historiallekaan.
Arvoituksellisten näkyjen keskeltä kuuluu tuttu, lohduttava ja rohkaiseva julistus. Ikiaikainen Jumala on kaiken yläpuolella, ja Ihmisen Poika – Jeesus Kristus – saa lopulta ikuisen, katoamattoman vallan, kun hän saapuu ikiaikaisen luo. Tämä näky toteutui Jeesuksen maallisen vaelluksen aikana, sen saa tuntea kristikansa kaikkina aikoina, ja lopullisen täyttymyksen se saa viimeisellä tuomiolla.
-Jukka Uotila