Viikon sana
Dan. 9:2-3
Minä, Daniel, kirjoituksista huomasin vuosien luvun, josta Herran sana oli tullut profeetta Jeremialle, että Jerusalem oli oleva raunioina seitsemänkymmentä vuotta. Ja minä käänsin kasvoni Herran Jumalan puoleen hartaassa rukouksessa ja anomisessa, paastossa, säkissä ja tuhassa.
Daniel oli rukouksen mies, mutta nyt eteemme tulee jotain poikkeuksellista. Daniel oli huomannut Jeremiaan kirjasta, että Jumalan sana siitä, kauanko Jerusalem oli oleva raunioina, oli lähestymässä täyttymystään. Mikä Jerusalemin rauniona olemisessa sitten oli niin tähdellistä? Rauniona oli Jumalan temppeli eikä näin ollen ollut mahdollista uhrata Mooseksen lain mukaista syntiuhria syntien anteeksisaamiseksi. Oli aika reagoida ja rukoilla.
Daniel toi tilanteen armollisen Jumalan eteen pitkässä synnintunnustusrukouksessa. Daniel oli varmaan aiemminkin tunnustanut omat syntinsä Jumalalle, mutta sitä me emme tiedä, oliko hän koskaan aiemmin samalla tavalla samaistunut kansaansa ja tunnustanut kansansa synnit Jumalalle kuin mitä saamme luvun jakeista 4-20 lukea.
Mikä oli rukouksen seuraus? Enkeli Gabriel ilmestyi Danielille ja kertoi Jumalan ratkaisun syntiongelmaan: Messias oli tuleva 490 vuoden päästä siitä, kun käsky Jerusalemin jälleenrakentamisesta tultaisiin antamaan. Messiaan kautta tulisi pysyvä ratkaisu ihmisen syntiongelmaan: ”synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan.” (j. 24) Danielille kerrotaan, että Messias tullaan surmaamaan (j. 26) ja että tällöin Messias lakkauttaa lopullisesti temppelissä tapahtuvan uhraamisen ja tekee liiton monien kanssa (j. 27 – Huom! Biblia on tässä kohtaa ainut meille alkutekstin selkeästi kertova suomenkielinen raamatunkäännös).
Mitä meidän tulee oppia Danielin rukouksesta? Montakin asiaa. Yksi on, miten Daniel samaistui kansansa synteihin. Daniel oli hurskas Jumalaa pelkäävä mies. Silti hän samaistui siihen pahaan, jota hänen kansansa ja esi-isänsä olivat tehneet. Danielilla oli veriside tähän pahaan, eikä hän vältellyt vastuutansa Jumalan edessä. Miten on meidän laitamme? Ymmärrämmekö me omaa osallisuuttamme ja vastuutamme Jumalan edessä siitä, mitä kansamme tekee tänä päivänä? Rukoilemmeko me Jumalalta armoa kansamme epäuskosta ja synneistä? On helppoa osoittaa muiden syntejä. Vaikeampaa on tunnustaa itse kuuluvansa samaan joukkoon.
Herra armahda meitä!
Danielille annettiin lupaus, että on tuleva Messias, joka sovittaa pahat teot. Me katsomme taaksepäin historiaan ristillä olevaan Jeesukseen, jossa tämä lupaus toteutui.
-Jaakko Paasi