Viikon sana
Ef. 4:1
Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii.
Efesolaiskirjeen kolme ensimmäistä lukua käsittelee ihmisen pelastumiskysymystä. Paavali tuo esiin sen selvästi, että vain Jeesuksessa Kristuksessa on pelastus ja saamme sen vain armosta Jeesuksen sovitustyön tähden. Nyt neljännestä luvusta lähtien siirrytään kristityn arjessa elämisen haasteisiin. Se tietää kuitenkin muutosta siihen nähden, miten ihminen eli ennen Kristuksen tuntemista. Ihminen elää nyt Kristuksessa, Kristuksen yhteyden tuntemisessa. Tämä vaatii kilvoitusta jokapäiväisessä elämässä, mutta se antaa samalla myös lohtua kristitylle ihmiselle, sillä lupaus on siitä, että joka Jeesuksen tykö tulee, sitä hän ei heitä pois. Joka päivä saa aloittaa päivänsä Kristukseen turvaten ja ohjausta pyytäen.
Paavali kirjoittaa, kuinka Jumala on antanut seurakunnalle monenlaisia armolahjoja käytettäväksi Jumalan valtakunnan työn hyväksi. On paljon erilaisia tehtäviä ja erilailla palvelemista, mutta kaikki tämä on yhteiseksi rakentumiseksi seurakunnan parhaaksi. Tämä palvelutehtävä ei aina ole helppo, tiedämme sen jo historiasta ja saman nykyajasta, että kovimmillaan voi joutua uhraamaan oman henkensäkin. Vaaravyöhykkeellä olevien kristittyjen puolesta on syytä eritoten rukoilla.
Neljäs luku puhuu myös voittosaattueesta. Antiikin ajoilla oli tapana järjestää ns. voittokulkue, kun saavuttiin sotatantereelta voittajina ja tuotiin saaliina niin esineistöä kuin sotavankejakin. Paavali 2. Korinttolaiskirjeessä kirjoittaa voittosaatossa kulkemisesta. Meille kristityille se merkitsee, että itse Jeesus Kristus on voittanut meidät tähän saattueeseen. Tässä voittosaattueessa saamme myös kulkea, jossa kulkueen etunenässä liehuu voiton merkiksi ristilippu. Tämän lipun alla ja suojassa voimme antaa kiitoksen, kunnian ja ylistyksen Herrallemme. Aamen
-Markku Huikkola