Viikon sana
Gal. 5:1
”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.”
Pelastuksen kannalta merkitystä on vain Jeesuksella. Yksin Häneen turvansa laittava ihminen pelastuu. Tietyssä mielessä edes oma usko ei pelasta, vaan uskon kohde – Jeesus Kristus.
Paavali vastusti aiheesta judaisteja, jotka vaativat pakanakristityiltä ympärileikkausta pelastuksen lisäehtona. Hän näki, että näin tehdessään tuoreet kristityt olisivat kääntyneet pelastuksen tieltä lakihenkiseen juutalaisuuteen. Eihän Paavali itse ympärileikkausta vastustanut – ympärileikkasihan hän Timoteuksenkin (Ap. t. 16:3). Mutta tuolloin evankeliumin edistämiseksi.
Nykyäänkin on monia tapoja ansaita ”jumalan/jumalien” suosiota tekemällä jotain. Jotkut saattavat jopa puhua ”jeesuksesta”, mutta pelastukseen pitää silti tehdä jotain. Kun Pyhän Hengen aikaansaamaa elävää yhteyttä Taivaan Isään ei ole, huomio kiinnittyy omaan ulkoiseen käytökseen ja Jumalalle tärkein – meidän sydämemme ja sisäinen olemuksemme – unohtuu.
Toki Jeesuksen oman tulee pyrkiä ojentamaan elämänsä Raamatun ohjeiden mukaan ja elää jatkuvassa parannuksenteossa. Tällöin kyse ei kuitenkaan ole pelastuksen ehdoista, vaan siitä miten annamme Jumalan vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä (ja jopa Hengen hedelmää, j. 5:22–23).
On syytä painottaa, että Jeesukseen – ja vain Häneen – turvansa laittanut kristitty ei ole lain vaan armon alla (Room. 6:14). Laista irrotettuina (Room. 7:6) tarkoituksemme on palvella toisia. Jokainen meistä – suurinkin syntinen – saa lohduttautua sillä, että mikään kadotustuomio ei kohtaa Jeesuksen omia (Room. 8:1–2, Joel 3:5)!
-Ari Takku