Viikon sana
Jaak. 4:4
Te uskottomat! Ettekö tiedä, että rakkaus maailmaan on vihaa Jumalaa kohtaan? Joka tahtoo olla maailman ystävä, asettuu Jumalan viholliseksi.
Jaakob ojentaa kovin sanoin lukijoitaan. Motiivina hänellä on rakkaus: ettei yksikään Jeesukseen uskova jäisi matkalle vaan pääsisi kerran perille taivaaseen. Varoittavana esimerkkinä tässä on Vanhan Testamentin aikainen Israel. Raamattu kutsuu sitä monessa kohtaa avionrikkojaksi, koska kansan arkielämä oli räikeässä ristiriidassa Jumalan mielen mukaisen elämän kanssa.
Mitä sitten on tuo rakkaus maailmaan ja maailman ystävyys, josta Jaakob seurakuntalaisia varoittaa? Jotkut ajattelevat sen olevan ystävyyttä ei-uskovien ihmisten kanssa. Jaakob tuskin hyväksyisi tätä ajatusta. Sanotaanhan Jumalastakin, että hän vihaa syntiä mutta rakastaa syntistä. Itse ajattelen rakkaudella maailmaan tässä yhteydessä tarkoitettavan ihmisen alttiutta toimia ja elää Jumalan perheväen käskyjen ja Jumalan asettamien käytäntöjen vastaisesti. Tämä alttius sitten ilmenee arjessa monin eri tavoin. Jaakob nostaa kirjeensä 4. luvussa esimerkkeinä esiin ihmisten väliset kiistat ja erinäiset taistelut, himot, kiihkon, kateuden. Kaiken tämän hän siis laittaa maailman ystävyyden alle ja kertoo sen olevan uskottomuutta Jumalaa kohtaan.
Eivät muinaiset israelilaiset ymmärtäneet olevansa uskottomia Jumalalle, ja tuskin sitä ymmärsivät Jaakobin kirjeen alkuperäiset saajatkaan. Mitenkä on sinun ja minun laita? Ymmärrämmekö me olevamme uskottomia Jumalalle, kun teemme jotain kirjeen 4. luvussa mainittua? Vai ajattelemmeko me Jaakobin kirjeen olevan hyvää puhetta muille, muttei koskevan minua. Jaakob ei kirjoittanut kirjettään, jotta tunnistaisimme toisten toimivan Jumalan tahdon vastaisesti vaan jotta voisimme korjata oman elämämme suuntaa.
Mitä meidän sitten pitää tehdä, kun huomaamme olevamme uskottomia Jumalalle? Jaakob antaa saman neuvon, minkä jo VT:n profeetat antoivat kansalle: ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon…Nöyrtykää Herran edessä, niin hän on teidät korottava.”
-Jaakko Paasi