Viikon sana
Jes. 10:15
Onko kirves muka parempi kuin se, joka sillä hakkaa? Mahtaileeko saha sille, joka sitä käyttää? Ikään kuin ruoska heiluttaisi käyttäjäänsä, ikään kuin puinen sauva heiluttaisi ihmisen kättä!
Ylpeys. Voi kuinka se sokaiseekaan minut näkemästä elämää todellisena. Ylpeys saa minut korottamaan itseni ja tekoni. Ylpeys saa minut painamaan lähimmäisiäni alas. Ylpeys saa minut nostamaan itseni riippumattomaksi Jumalasta.
Jesajan kirjan luvussa 10 on kuvaus Assyriasta Jumalan ruoskana. ”Mutta Assyria itse uskoo toisin, itse se ei ymmärrä tehtäväänsä.” (j. 7) Sen kuningas sanoi: ”Käteni voimalla olen tehnyt tämän kaiken ja omalla viisaudellani: minä tiedän mitä teen. Minä olen siirtänyt kansojen rajat.” (j. 13)
Kuvausta lukiessamme mieliimme nousee tämän päivän hallitsijoita, jotka ylpeydessään siirtävät kansojen rajoja. Voi kuinka helppoa meidän onkaan sanoillamme tuomita heidät ikuiseen kadotukseen. Samalla olemme kykenemättömiä näkemään hirren omassa silmässämme, Jeesuksen vuorisaarnaa lainatakseni. Harva ihminen on siirtänyt kansojen rajoja, mutta moni meistä on ajatellut jossain muussa yhteydessä Assyrian kuninkaan tavoin, että käteni voimalla olen tehnyt tämän kaiken ja omalla viisaudelleni. Ainakin itselleni viikon sana ”Onko kirves muka parempi kuin se, joka sillä hakkaa?” on hyvä muistutus näkemään elämä sellaisena, kuin se todellisuudessa on, sen sijaan, että eläisin näkökyky hämärtyneenä jossain harhakuvitelmassa.
Herra, varjele minut siltä, että koskaan korottaisin itseni riippumattomaksi sinusta!
-Jaakko Paasi