Viikon sana
Jes. 1:3
Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen, mutta Israel ei tunne, minun kansani ei tajua.
Tällaisia me ihmiset olemme. Härkä tuntee, kenelle hän kuuluu eikä syyttä uhittele isäntäänsä vastaan. Aasi tietää, kuka tarjoaa hänelle ravinnon. Eläimet ymmärtävät, mikä on heidän etunsa eivätkä toimi sitä vastaan. He ymmärtävät, missä heidän turvansa on, mutta miten me ihmiset toimimme? Mihin me asetamme turvamme? Yksi luottaa rahan valtaan, toinen turvaa toisiin ihmisiin, kolmas liittoumiin, neljäs näihin kaikkiin.
Jesaja jatkaa ”Lakatkaa jo luottamasta ihmiseen, vain kevyt elämän henkäys hänellä on sieraimissan. Mikä hän on, mihin hän kelpaa?” (Jes. 2:22) Niinpä. Mikä on ihminen kaikkivaltiaan Jumalan rinnalla, mihin hän kelpaa? Silti me etsimme turvaa elämäämme kaikkialta muualta paitsi Häneltä, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Tapamme toimia on itse asiassa luonnotonta. Luomakunta ei toimi niin. Vain me ihmiset pidämme oikeana turvata rahaan, toisiin ihmisiin, liittoumiin.
Jumala kutsui taannoin profeetta Jesajan kautta Israelia palaamaan tykönsä. Saman sanan kautta Hän kutsuu meitä tänään luopumaan väärästä turvastamme ja turvautumaan yksin Luojaamme. ”Jos te taivutatte mielenne kuulemaan minua, te saatte syödä maan hyvyyttä, mutta jos kovetatte mielenne ja torjutte minut, miekka syö teidät. Herran suu on puhunut.” (Jes. 1:20)
-Jaakko Paasi