Viikon sana
Joh. 13:5
Sitten hän [Jeesus] kaatoi vettä pesuastiaan ja alkoi pestä opetuslastensa jalkoja ja kuivata niitä pellavaliinalla, joka oli hänen vyötäisillään.
Mitäköhän Presidentinlinnan, Kremlin tai Valkoisen talon kutsuvieraat ajattelisivat, jos isäntä hääräisi tarjoilijana? Olisiko uskottavaa ajatella, että muinaisen Egyptin faarao (jonka uskottiin olevan jumala ihmishahmossa) palvelisi edes valtakunnan korkeimpia virkamiehiä, tavallisesta kadun tallaajasta puhumattakaan? Meille kaikille lienee itsestään selvää, että tämän statuksen henkilöt eivät palvele, vaan heitä palvellaan!
Ymmärrämmekö me, mitä tässä tapahtuu? Maailmankaikkeuden Luoja, Herra Jeesus Kristus, ottaa halvimman orjan tehtävän ja alkaa pesemään opetuslapsiensa jalkoja. Hän puhdisti jopa kavaltajansa likaisensaastaiset jalat. Mitä opetuslapset mahtoivat ajatella? Muistuiko heidän mieliinsä se, miten he olivat kinastelleet siitä, kuka heidän joukostaan olisi kaikkein suurin? Taivaan valtakunnassa pätevät toiset arvojärjestykset mitä täällä maailmassa.
Jeesus kertoo jakeessa 15 tehneensä tämän kaiken esikuvaksi meille. Hän korostaa jakeessa 17 sitä, että meidän on oltava asiassa aktiivisia: ”Te olette autuaita, jos tämän tiedätte ja näin teette.” (Korostus lisätty). Nöyrtyminen ja toisten palveleminen on vastoin langennutta luontoamme (ainakin allekirjoittaneen tarvitsee tuon tuosta tehdä parannusta sekä ihmiskunnian pyytämisestä että ylpeydestä).
Jeesus ei kuitenkaan vaadi meiltä mitään mihin Hän ei itse anna voimaa – jos sitä pyydämme. Siispä saamme luottavaisina anoa Jumalalta rukouksessa samansuuntaista sydämen asennetta, mikä Hänen Pojallaan näissä jakeissa oli (ja on).
-Ari Takku