Viikon sana
Luuk. 12:6-7
"Eikö viittä varpusta myydä kahdella kuparilantilla? Silti Jumala ei ole unohtanut yhtäkään niistä. Jopa kaikki teidän päänne hiuksetkin on laskettu. Älkää siis pelätkö, te olette arvokkaampia kuin paljot varpuset."
Jumala on luonut kaiken. Aivan kaiken. Kaikki olevainen on syntynyt Hänen Sanallaan. Raamatun alusta Ilmestyskirjan viimeiseen jakeeseen eteemme piirtyy kuva Kaikkivaltiaasta Luojasta. Rakkaudessaan Hän laskee kaikkien ihmisten hiusten lukumäärän, pitää huolta ihmisille vähäarvoisista varpusista, valvoo peurojen synnytyksiä (Job. 39:1), ja tuntee vieläpä nimeltä jokaisen 200 miljardista biljoonasta tähdestä (Ps. 147:4). Joka ainut maailmankaikkeuden atomi pysyy koossa Hänen voimastaan.
Joku voi väittää Vanhan ja Uuden testamentin olevan toisistaan erillisiä ja ilmoittavan eri ”jumalat”, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Luojamme pyhyys on ääretöntä, eikä Hän voi muuttua (Hepr. 13:8). Jos heitämme kuivia olkia roihuavaan leirinuotioon, oljet palavat, halusimmepa sitä tai emme. Tulen kuumuus yhdistettynä kuivan oljen ominaisuuksiin saa ne väistämättä palamaan. Jumalan lähellä mikään syntinen ei kestä.
VT:n puolella toistuu tilanne, jossa Israelin kansa eli synnissä vastustaen Jumalan käskyjä ja säädöksiä. Kuvottavimmasta päästä tämä näkyi epäjumalille uhrattuina pieninä lapsina. Onko siis ihme, että profeettojensa kautta Israelin kansaa (turhaan) varoittanut Jumala lopulta langetti tuomionsa?
Jumalamme on Rakastava Isä, mutta Hän on myös Pyhä. Niinpä Hänen suhtautumisensa syntiinkään ei tule koskaan muuttumaan. Mitä ’synti’ on? Se on kaikkea Jumalan tahdon vastaista: toimintaa, ajatuksia tai tekemättä jättämisiä. (Suosittelen itsensä tutkiskeluun Roomalaiskirjeen lukua 1 sekä 1. Korinttolaiskirjeen lukua 6.) Pohjimmiltaan meissä kaikissa vaikuttaa esivanhemmiltamme Aadamilta ja Eevalta saatu ”syntinen pohjavire”, joka saa meidät tekemään syntiä. Emme ole syntisiä siksi, että teemme syntiä. Teemme syntiä, koska olemme syntisiä. Kun teemme syntiä, olennaista on tunnistaa se Raamatun ja Pyhän Hengen vaikuttaman omantunnon valossa, katua syntiä ja pyytää sitä anteeksi, sekä jatkossa pyrkiä elämään Jumalan tahdon mukaista elämää. Tätä kutsutaan parannuksen teoksi, mutta ajatus on kääntää kulkusuunta kohti oikeanlaista elämää.
Synti on maailmankaikkeuden suurin ongelma, johon ihmiskunta ei olisi koskaan keksinyt ratkaisua. Onneksi Jumala ratkaisi ongelman puolestamme. Hän syntyi Jeesuksessa Kristuksessa ihmiseksi ja sovitti ristillä koko luomakunnan itsensä kanssa. Saamme luottaa Jeesuksen uhriin ja siihen että Hän nousi kuolleista ja elää tänä päivänä – ja pyytää Häntä asumaan sydämeemme (tätä kutsutaan ”Jeesuksen vastaanottamiseksi uskossa”).
Kerran meistä jokainen seisoo tuomiolla Luojansa edessä. Tuomarina toimii Jeesus Kristus. Vain henkilökohtainen suhde Jeesukseen pelastaa. Onko Sinua kohtaava tuomio vapauttava vai kadottava?
-Ari Takku