Viikon sana
Luuk. 14:27
”Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, ei se taida olla minun opetuslapseni.” (biblia 1776)
Kuinka usein käy niin, että ympärillemme katsoessamme saatamme todeta, että tuo ihminen ei taida olla!
Kuitenkin meidän pitäisi huolestua vain siitä, onko nimemme kirjoitettuna Jumalan kirjaan.
Siitä huolimatta suomalaiset, tai ehkä vain hämäläiset tulevat kirkkoon ja täyttävät penkit takaa alkaen? Odottavat varmaan, että joku kutsuisi heidät edemmäksi. (14:11)
Olemme nyt Luukkaan evankeliumissa siinä kohdassa, joka on puolivälissä Luukkaan omia tekstejä, siis jotka eivät ilmene muissa synoptisissa evankeliumeissa.
Kyseinen jakso alkaa luvusta 9. jakeesta 51 ja päättyy lukuun 18. sen 14 jakeeseen. Luukkaan evankeliumissa on 1149 jaetta joista n.500 on näitä omia. Luukkaasta Markuksella löytyy samoja 350 ja Matteuksella 299.
Tyypillistä Luukkaan lääkäritaustaiselle kerronnalle on jae 2. jossa hän käyttää kreikan sanaa ”hydroo pilos” joka tarkoittaa munuais- tai sydänvaivaa, joka siihen aikaan oli parantumaton tauti. Nykyisin tämä vesipöhö (ödeema) on hoidettavissa lääkkeillä ja elämäntapamuutoksella.
Fariseukset olivat tarkoituksella tuoneet tämän miehen johtomiehensä taloon, nähdäkseen taas mitä Jeesus tekisi sapattina. Luukas ei kerro muuta kuin rivien välistä, että fariseuksilla ”nousi savu korvista” kiukutuksesta, Matteus kertoo samankaltaisesta tilanteesta 12:14 fariseuksien päätöksestä surmata Jeesus.
Lopuksi ”mauttomasta suolasta” Erkki Rannan kommentti vuodelta 1996: ”Länsimainen kristillisyys on kaunistanut itsensä kunniallisella, mutta erittäin ohuella kristinuskon pintasilauksella!”
Jääkää Herran rauhaan!
Seppo Nikkanen