Viikon sana
Luuk. 16:13
”Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.”
Saatat ehkä ajatella, että tietyiltä ihmisiltä se ei selvästikään onnistu, mutta minä kyllä kykenen tasapainoilemaan onnistuneesti näiden kahden välillä. Et kykene! Se ei ole mahdollista, sanoo Jumala yksiselitteisesti viikon sanan kohdassa.
Sana mammona tulee aramean kielestä, jossa se tarkoittaa omaisuutta ilman kielteistä tai myönteistä sävyä. Kristinoppi puhuu omaisuudesta seuraavasti: ”Omaisuus on Jumalan meille antamaa lahjaa. Meidän on käytettävä sitä niin, että siitä on iloa ja siunausta itsellemme ja lähimmäisillemme. Meidän on kartettava sekä ahneutta että tuhlaavaisuutta ja aina muistettava, että paras aarteemme on taivaassa.” (KO, kohta 91).
Jeesuksen opetukset Luukkaan evankeliumin 16. luvussa ovat varmaankin olleet Kristinopin kirjoittajien mielessä, kun he ovat muotoilleet omaisuus-kohtaa. Jeesuksen opetuksen kärki kohdistuu siihen, mihin ihminen panee turvansa ja toivonsa. Se voi olla joko Jumalassa tai omaisuudessa, mutta ei molemmissa. Ihminen voi rahan ja omaisuuden avulla kyllä parantaa asemaansa tässä elämässä, mutta taivaaseen asti ikuisiin majoihin ei tämän ajan omaisuus kanna.
Valinta Jumalan ja mammonan välillä on myös arvovalinta, joka näkyy arjen pienissä ratkaisuissa ja teoissa. Jos rahan tavoittelu tai tuhlaavaisuus ohjaa arjen pieniä tekojamme, on mammonasta tullut meille epäjumala ja samalla olemme kääntäneet selkämme oikealle Jumalalle. Jos sen sijaan Jumala saa Sanansa kautta ohjata meitä arjen pienissä valinnoissa ja teoissa, meille annettu omaisuus saa toimia siunauksena niin meille kuin lähimmäisillemme.
Me emme voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa. Meidän on valittava, että kumpaa elämämme palvelee.
-Jaakko Paasi