Viikon sana
Luuk. 2:1
”Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano.”
Armon vuosi 2025 lähestyy loppuaan. Maailma ja Suomi eivät ole siinä mallissa, mitä kenties toivoimme uutena vuotena katsoessamme vuotta eteenpäin. Eurooppa ei ole rauhantilassa. Maassamme on korkea työttömyys ja Suomen taloustilanne on kaikkea muuta kuin hyvä. Nuorison tulevaisuudenusko on alhaisemmalla tasolla kuin vuosikymmeniin. Meistä monen lähipiirissä on vakavaa sairautta ja on myös poisnukkuneita.
Kriisiaikoja – paljon pahempia kuin nyt – on ollut aiemminkin. Evankeliumitekstin ajanjaksona juutalainen kansa oli roomalaisten ikeen alla vailla kansallista vapautta. Taloudellisiin näkymiin oli tulossa lisää kurjuutta verollepanon muodossa. Kansalle oli tulossa lisää maksettavaa olemassa olevan päälle.
Me olemme Aitomiehissä lukeneet menneen syksyn aikana Danielin kirjasta kuinka Jumala on historian yläpuolella ja ohjaa tapahtumia. Jumala on asettanut ihmisten pahuudelle rajat niin määrän kuin keston suhteen. Eikä mikään ihmisten tai henkivaltojen tekeminen estä Jumalan pelastussuunnitelman täytäntöönpanoa. Keisari Augustuksenkin määräys verollepanosta ajoi Jumalan pelastussuunnitelman täytäntöönpanoa. Se pakotti Joosefin ja raskaana olevan Marian lähtemään kotikaupungistaan Nasaretista kohti Betlehemiä. Raamatun ennustusten mukaan kun Messiaan tuli syntyä Betlehemissä. Ennustusten toteutuminen tuskin silti oli Joosefilla ja Marialla päällimmäisenä mielessä heidän lähtiessään matkalle. Matkan murhe kaiketi painoi päälle.
Vanha elämänviisaus sanoo, että ei kannata murehtia asioista, joihin ei voi itse vaikuttaa. Elämässä kannattaa keskittyä hyviin, iloa tuottaviin asioihin. Niitäkin meidän jokaisen elämässä varmasti on. Elämää ei kannata tuhlata ylenpalttiseen murehtimiseen. Vaikka tämä viisaus ei juuri näillä sanoin löydy Raamatusta, se on hyvin linjassa Raamatun opetuksen kanssa. Oikeastaan ainoa asia, jota meidän tulee Raamatun mukaan murehtia, on syntimme, ja siihenkin meillä on lääke Kristuksen veren muodossa.
Danielin aikaan Israelin ja Juudan kansa oli kansan synnin tähden joko osittain tai jo kokonaan karkotettu omasta maastaan pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin. Keskellä tätä vakavaa kriisiä Jumala sanoi kansalleen: ”Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer. 29:11) Historiasta näemme, että Jumalan lupaus piti. Jumalan ihmisille antama tulevaisuus ja toivo ei kenties ollut sitä, mitä ihmiset siinä hetkessä ajattelivat. Se oli enemmän ja parempaa. Jumalan lupaus tarkentui Danielin ja usean muun profeetan saamissa ennustuksissa. Ajallaan Messias sitten syntyi maailmaan Betlehemissä kuten joulun evankeliumista saamme lukea.
Jumalan lupaus ”Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” pätee myös meille tänään armon vuonna 2025. Jumala ei välttämättä muuta meitä ympäröiviä olosuhteita tai anna haluamiamme vastauksia, mutta Hän voi muuttaa meidän asenteemme siihen ja, ennen kaikkea, tuoda rauhan sisimpäämme sekä antaa meille kestävän tulevaisuuden ja toivon. Meidän osa tässä on ottaa vastaan, jos niin vain haluamme tehdä.
Tammikuussa me lähdemme Aitomiehissä lukemaan ja keskustelemaan Psalmeista. Ennakkomaistiaisena tulevasta päätän kirjoitukseni jouluaaton Psalmitekstiin:
-Jaakko Paasi”Herra, sinun armosi ulottuu taivaisiin, sinun totuutesi pilviin asti.
Sinun vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret, sinun tuomiosi niin kuin suuri syvyys, ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra
Kuinka kallis on sinun armosi, Jumala! Ihmislapset etsivät sinun siipiesi suojaa.
Heidät ravitaan sinun huoneesi lihavuudella, sinä annat heidän juoda suloisuutesi virrasta.
Sillä sinun tykönäsi on elämän lähde; sinun valkeudessasi me näemme valkeuden.” (Ps. 36:6-10)