Viikon sana
Luuk. 2:8-10
Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.
Ei ollut paimenilla tavallinen työpäivä, ei todella. Ennemminkin shokkihoitoa. Kesken yön ja työn eteen tuli Herran enkeli ja kirkkaus. Pelko oli ainoa mahdollinen reaktio. Mutta se tyynnytettiin – ”Älkää pelätkö”. Hämmästelijöille ilmoitettiin ilosanoma, jota Vanha testamentti oli pohjustanut pitkään. On juuri syntynyt Vapahtaja. Hengellisiä merkkejä oli ja on kaivattu maailman sivu, mutta harvoin niitä on nähty. Nyt sellainen sanan mukaisesti annettiin: ”Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” (j.12). Eikä siinä vielä kaikki. Ympärille tuli suuri taivaallinen sotajoukko, tuskin himmeimmissään, ikään kuin vahvistamaan sanotun ja ylistämään Jumalaa.
Mahtoivat paimenet hetken katsella toisiaan tämän jälkeen. Tai vain lyhyen hetken, sillä suunta oli selvä: tarkistamaan pitikö kaikki tämä paikkansa. Lähtöolettamahan oli, ettei paimenen sana ollut sen ajan yhteiskunnassa kovin arvossaan. Mahtoivat he miettiä tulisiko kukaan koskaan ikinä uskomaan sitä mitä he kertoisivat. Askel matkalla Betlehemiin tuskin oli lyhyt. Todennäköisyys sille, että eläinten rehukaukalosta löytyisi jotain merkittävää, ei ollut suuri. Helpotus ja ilo olivat varmasti ylitsevuotavaa, kun perillä odotti juuri sellainen kuin mikä heille oli kerrottu. Niinpä he lopulta palasivat kiittäen ja ylistäen. Ja toisaalta, Marialle ja Joosefille heidän todistuksensa tapahtuneesta oli varmasti väkevä, yhtenäinen ja voimia antava.
Harvemmin esiin nostettu seikka oli paimenten orastava töiden väheneminen. Ei heti, mutta myöhemmin. Kyseisten paimenten työsarkaa oli mitä ilmeisemmin temppelin uhrilampaiden paimentaminen. Uhrilampaiden todellinen hengellinen tarve poistui syntyneen Vapahtajan uhrityön myötä. Konkreettisesti se loppui viimeistään Jerusalemin temppelin tuhoon. Miksi juuri paimenille ilmoitettiin ensimmäisenä se, että korvaava kertakaikkinen uhri ja sovittaja (Jeesus) on syntynyt maailmaan? Konkreettista symboliikkaa kuka ties, mutta taas kerran myös se, että Jumala ei toimi maan mahtavien kautta. Maan mahtavia eivät olleet myöskään Simeon ja Hanna, jotka viikkoa myöhemmin vahvistivat syntyneen olevan vahva merkki Jumalalta (j.34). Niinpä hyvä suunnitelma eteni: ”Lapsi kasvoi, vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo seurasi häntä." (j.40)
-Joni Niskanen