Viikon sana
Matt. 14:33
”Ne, jotka olivat veneessä, kumartaen heittäytyivät hänen [Jeesuksen] eteensä ja sanoivat: ’Totisesti sinä olet Jumalan Poika.’”
Johannes Kastajan mestauksen jälkeen Jeesus kaipasi yksinäisyyttä, mutta Häntä seurasi väenpaljous. Tekstissä mainitaan 5 000 miestä – jos jokaisella olisi ollut vaimo ja vain yksi lapsi, määrä olisi 15 000. Todellista määrää meille ei kerrota.
Jeesuksen kävi ihmisiä sääliksi ja Hän paransi sairaat. Illan suussa opetuslapset päättivät, että Mestarin oli aika laskea väkimäärä pois – eihän heille olisi mitään syötävääkään. Jeesus käänsi tilanteen ja käski opetuslapsia ruokkimaan väkimassan. He palasivat Jeesuksen luokse mukanaan väkimäärään nähden täysin mitätön ruoka-annos – viisi leipää ja kaksi kalaa (j. 17).
Seuraavaksi Herra pyysi tuomaan ruoan Hänelle, käski väkimäärän asettua ryhmittäin, katsoi ylös taivaaseen, siunasi, mursi ja antoi leivät opetuslapsilleen – jotka ruokkivat koko monituhatväkisen joukon. Tähteitä jäi kaksitoista pientä korillista – yksi jokaiselle opetuslapselle.
Jotkut yrittävät selittää tätä jos jonkinmoisilla raamatun vääntelyillä, esimerkiksi siten, että kaikilla oli muka eväät mukanaan ja he vain olisivat ottaneet ne esiin. Tämä ajatus ei kuitenkaan nouse mistään kohdasta Raamatun tekstiä vaan on selvästikin naturalistisesta ja materialistisesta tausta-ajattelusta nouseva valheellinen väite. Maailmankaikkeuden sanallaan kuudessa päivässä luonut, sanallaan veden hetkessä mitä mainioimmaksi viiniksi muuttanut, mätänevän Lasaruksen haudasta käskenyt kaikkivaltias Herra Jeesus kykenee aivan hyvin tässä kuvattuun ihmetekoon.
Miten kaunis kuva tässä onkaan kristityn elämästä, vaelluksesta ja lähetyskäskyn täyttämisestä: meidän ei tarvitse vertailla itseämme toisiin vaan saamme kukin tuoda Jeesukselle sen vähän mitä meille on annettu – ja se kaikki riittää Jeesuksen vuoksi.
Ruokkimisihmeen jälkeen Jeesus lähetti opetuslapset veneellä pois ja vetäytyi yksinäisyyteen rukoilemaan (j. 23). Opetuslapsia kohtasi myrsky, joka vei heidät pienelle paikalle. On mahdollista, että joku heistä oli ruokkimisihmeestä ehkä vähän ylpistynytkin. Paluu maan (tai oikeammin veden) pintaan tapahtui kuitenkin pian.
Opetuslapset olivat soutaneet 6–9 tuntia mutta päässeet vasta kolmen kilometrin päähän. Heitä lähestyi järven pintaa pitkin sama Herra joka ”tallaa meren kukkuloita” Jobin kirjan 9. luvussa (Job. 9:8).
Ja niin saavumme koko tekstin kulminaatiopisteeseen – kohtaan johon kaikki edellä oleva on meitä johdattanut. Jeesus astuu veneeseen, myrsky asettuu ja veneessä olijat heittäytyvät Jeesuksen eteen ja tunnustavat Hänen olevan Jumalan Poika. Voisiko Raamatun punainen lanka paremmin näkyä kuin tässä syvämerkityksellisessä kohdassa, jossa on kiteytetty ihmisen elämän perimmäinen tarkoitus.
-Ari Takku