Viikon sana
Matt. 4:1-2
”Sitten Henki vei Jeesuksen ylös erämaahan, perkeleen kiusattavaksi. Ja kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, tuli hänen lopulta nälkä”.
Paholaisen ensimmäinen kiusaus liittyy ihmisen fyysisiin tarpeisiin, tässä tapauksessa nälkään. Muistamme, kun kansa napisi autiomaavaelluksella sitä, että oli lähdetty Egyptistä lihapatojen ääreltä vaikka kuitenkin joka aamu kansa sai kerätä mannaa päivän tarpeisiin. Jeesus vastaa kivien muuttamisesta leiviksi paholaiselle, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.
Paholainen muuttaa taktiikkansa viemällä Jeesuksen pyhäkön harjalle, että tämän heittäytyessä sieltä alas enkelit kantaisivat häntä eikä hän loukkaisi mitenkään itseään. Paholainen lainaa Psalmi 91:n tekstiä, mutta jättää siitä pois tärkeän kohdan: Ps. 91:11 ”Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi. ” Jeesus vastasi tähän paholaiselle: ”Taas on kirjoitettu : ”Älä kiusaa Herraa sinun Jumalaasi.”
Tämän jälkeen perkele otti Jeesuksen korkealle vuorelle näyttäen kaikki maailman valtakunnat ja loiston sanomalla, että Jeesus saisi kaiken tämän, jos lankeaisi maahan ja kumartaisi perkelettä. Jeesus vastaa taas Jumalan sanalla: ”Mene pois saatana, sillä kirjoitettu on: Herraa, sinun Jumalaasi pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman.” Tässä kohtaa perkele jättää Jeesuksen rauhaan palatakseen myöhemmin kiusaamaan monella tapaa uudestaan Jeesusta. Viimeinen kiusaushan Jeesuksella oli ristillä, kun häntä kehotettiin astumaan alas ristiltä. Sillä hän olisi osoittanut olevansa Jumalan valittu, mutta Jeesus alistui kuolemaan ja otti kaikki maailman syntivelat päällensä, että meillä rauha olisi.
Tähän Rauhanruhtinaan tervehdykseen saamme nojata tänäkin hetkenä: ”Rauhan minä annan teille, minun rauhani, sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.” Aamen.
-Markku Huikkola