Room.4:7

”Autuaat ne joiden rikokset on anteeksiannettu ja joiden synnit on peitetty”

Nämä sanat olivat ”mannaa” vanhalle kauppamiehelle 40 vuotta sitten, kun sain vastaanottaa Jumalan kutsun. Tietoisena sitä, että silloisen elämän aikana olin rikkonut kaikkia Jumalan lakeja vastaan, niin tunsin, että armo oli todella tullut ylenpalttiseksi!

Tässä kohdassa ”peittää” sanan kreikkalainen muoto ”epikalypto” tarkoittaa siis konkreettisesti peittämistä, eikä siis pois pyyhkimistä. Lutherkin sanoi, ”Silloin se peitetään, kun se tosin on olemassa, mutta sitä ei nähdä, sitä ei havaita eikä lueta synniksi”.

Kuitenkin uskontien alkuvuosina tuli jakeen 4. ”Työtä tekevälle ei lueta palkkaa armosta vaan ansiosta” johdosta tunne, että olen velkaa Jumalalle ja minun täytyisi suorittaa lyhennyksiä. Tämä tietysti johti sitten monenlaiseen touhuamiseen näissä kristillisissä kuvioissa kun yrittäjänä oli tottunut tarttumaan asioihin. Pahimpana esimerkkinä tilanteet, joissa vaimo jäi itkemään sairaiden lasten kanssa kun kauppamiehen piti lähteä johtamaan joitain ”kissanristiäisiä”. Vasta avioliittoleireillä saatu oivallus, että Jumalan valtakunta pysyy pystyssä ilman kauppamiehen rakentamia tukirakenteita, toi korjauksen ansiottoman armon ymmärtämiseen.

Olisi siis silloin aikanaan pitänyt lukea jakeen 5 alku …joka ei töitä tee, vaan uskoo Häneen…. tai niin kuin -92 käännös sanoo, …jolla ei ole ansioita.. luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi.

Kuitenkaan meidän ei tule kuvitella kristityn elämää paikallaan pysymisen ja levon tilaksi, vaan lähdöksi ja matkalla olemiseksi lopullista päämäärää kohti.

4:25 ”Hänet annettiin alttiiksi meidän rikkomustemme tähden ja herätettiin kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden.”

Seppo Nikkanen

Palaa otsikoihin