Viikon sana
Room. 11:32
Jumala on näet tehnyt kaikki tottelemattomuuden vangeiksi, jotta hän voisi antaa kaikille armahduksen.
Roomalaiskirjeen luvut 9-11 käsittelevät Israelin kansan kuin myös pakanakansojen roolia Jumalan pelastushistoriassa. Niissä on paljon jakeita, jotka puhuvat Jumalan valinnasta niin pelastumiseen kuin paatumiseen liittyen. Jos näitä jakeita lukee irrallisina unohtaen, mitä Apostoli Paavali on kirjoittanut kirjeen kahdeksassa ensimmäisessä luvussa, on suuri vaara ahdistua ja lopulta eksyä. Näin on kautta vuosisatojen tapahtunutkin lukuisille kristityille. Yksittäisten jakeiden perustalle on rakennettu oppeja ennaltamääräämisestä jne.
Jos ihminen sen sijaan lukee Roomalaiskirjeen kokonaisuutena, hän ymmärtää, että Jumalan syvin tahto on armahtaa ihminen - ei ihmisen tekojen tai olemuksen tähden, vaan yksin uskosta, Kristuksen tähden. Tässä Jumala ei tee poikkeusta yhdenkään ihmisen kohdalla. Armo on tarjolla jokaiselle.
Paavali kiteyttää jakson: ”Jumala on näet tehnyt kaikki tottelemattomuuden vangeiksi, jotta hän voisi antaa kaikille armahduksen.” Lauseen alkuosa saattaa herättää monissa ihmetystä, miksi on näin? Miksi hyvä Jumala tekee ihmiset tottelemattomuuden vangeiksi? Sama miksi-kysymys saattaa nousta mieleemme myös silloin, kun elämä tuo kohdallemme jotain hyvin ikävää. Miksi Jumala sallii pahaa? Miksei Hän tarjoa meillä vain hyvää? Tällaisiin kirjeen lukijoiden mieleen nouseviin kysymyksiin Paavali vastaa jakson lopulla kooten yhteen usean Jumalan suuruutta kuvaavan Vanhan Testamentin jakeen, kuten ”Kuka voi tuntea Herran ajatukset, kuka pystyy neuvomaan häntä?” (jae 34)
Kun emme ymmärrä jotain Jumalan valintaa elämässämme, meidän on turha kysyä Jumalalta, että miksi? Tämä on väärä kysymys, jolla kiusaamme lähinnä itseämme. Tällaisessa hetkessä meidän tulee sen sijaan Paavalin tavoin katsoa Kristukseen ja todeta, että Jumala on armollinen.
-Jaakko Paasi