Viikon sana
Sak. 11:13
Ja Herra sanoi minulle: ”Viskaa se savenvalajalle, tuo kallis hinta, jonka arvoiseksi he ovat minut arvioineet.” Niin minä otin ne kolmekymmentä hopearahaa ja viskasin ne Herran huoneeseen savenvalajalle.
Sakarjan 11. luvussa profeetta saa tehtäväksi julistaa arjen tekojen kautta Herran sanomaa niin Sakarjan aikalaisille kuin meille lopun ajan ihmisille. Sakarjan käsketään tekeytyä lammaspaimeneksi. Jonkin ajan kuluttua lampaat kyllästyivät hyvään paimeneen ja paimen lampaisiin. Palkaksi profeetta sai työstään orjan palkan, 30 hopearahaa. Viikon sanan jakeessa Herra toteaa, että itse asiassa tämä summa on se, minkä arvoiseksi ihmiset arvioivat itse Herran.
Sakarjan toiminta oli ennustus siitä, mitä lihaksi tullut Jumala, Herra Jeesus, tulisi tekemään n. 500 vuotta myöhemmin. Jeesus on todellinen hyvä paimen. Hänet juutalaiset hylkäsivät, arvioivat 30 hopearahan arvoiseksi ja ristiinnaulitsivat.
Sakarjan tehtävä ei päättynyt tähän. Kun hyvä paimen oli hylätty, Herra käski profeetan tekeytyä kelvottomaksi paimeneksi, joka ei pidä huolta laumastaan vaan syö heitä. Tämä on esikuva sille, mitä tapahtuu, kun kansa hylkää Jeesuksen. Hyvän paimenen sijasta he saavat kelvottoman paimenen.
Mitä tämä sitten puhuu meille lopun ajan ihmisille? Aivan kuten juutalaisilla oli etsikkoaika silloin, kun Jeesus vaelsi heidän keskuudessaan, opetti kansalle ja kutsui heitä seuraamaan häntä, on ihmisen elämässä aikoja, jona Jumala erityisesti vetää häntä puoleensa. Sakarjan toiminta havainnollistaa karulla tavalla sitä, mitä tapahtuu, jos ihminen torjuu tämän kutsun: Jumala jättää ihmisen ”oman onnensa varaan”. Tämä ”onni” vain sattuu olemaan lyhytaikaista. Hyljätessään Jeesuksen, tuon hyvän paimenen, ihminen ei päädy neutraaliin rauhan tilaan vaan toisen, kelvottoman paimenen johdettavaksi. Tuo paimen ei pidä ihmisestä huolta vaan riistää häntä.
Kun Jeesus kutsuu sinua, älä käännä hänelle selkää, vaan suostu hänen johdettavakseen.
-Jaakko Paasi