Nuorisokiusaaja
kesällä pidettiin Tampereella suomen ensimmäinen roolipeliripari. Aikaisemminkin on seurakuntien rippikouluissa ja leireille tehty roolipelejä ja larpattu, mutta tällä kertaa koko rippikoulun opetus oli kasattu larppauksen ympärille. Jokainen oppituntikokonaisuus alkoi erilaisella pelillä, jonka avulla käsiteltiin mm jumalasuhdetta, vanhempien kunnioittamista, välittämistä toisista ihmisistä tai Raamatun kertomuksia.
Leiri alkoi suurella pelillä jonka tarkoitus oli ryhmäyttää leiriläiset, ohjaajat ja vetäjät. Pelissä oli kaksi heimoa jotka kohtasivat yhteisellä pyhällä paikalla ja jotka kumpikin vaativat sitä omakseen. Samoin alueelta löytyi tietäjä, jonka luokse pääsi parantajan oppiin ne, jotka tunsivat kutsumusta ihmisten auttamiseen. Metsästäjien avulla hankittiin nahkoja joita vaihdettiin kauppiaalla aseisiin. Odotettavissa oli suuri taistelu pyhän paikan omistuksesta. Samaan aikaan kuitenkin toisessa heimossa alkoi itää ajatus vallankaappauksesta ja asioiden rauhanomaisesta ratkaisusta. Kuningas syöstiinkin vallasta verettömässä vallankaappauksessa ja tämän jälkeen aloitettiin neuvottelut toisen heimon kanssa. Toisessa heimossakin samaan aikaan pääsivät johtoon rauhanomaista ratkaisua haluavat, joten neuvottelut johtivat pian yhteiseen sopimukseen pyhän paikan rauhanomaisesta jakamisesta ja heimot pääsivät aloittamaan yhteisen rinnakkaiselon rauhassa.
Peli oli hyvä osoitus siitä miten rauhanomainen ratkaisu on usein se paras vaikka pelintekijät olivat valmistautuneet ja suureen sotaan. Samalla leiriläiset saivat hyvän opetuksen rauhasta ja siihen pyrkimisestä myös omassa elämässä. Tärkein pelin saavutus oli kuitenkin upea aloitus yhteiselle leirijaksolla. Opimme tuntemaan toisiamme eikä tämän jälkeen kenenkään tarvinnut jännittää toisia leiriläisiä.
Leirillä pelattiin useita pikkupelejä, jotka kaikki liittyivät myös opetettaviin asioihin. Kaikkien tuntema Jeesuksen Tuhlaajapoika-vertaus käsiteltiin eräänä päivänä niin, että jokainen leiriläinen joutui pelaamaan samasta tarinasta kolme eri roolia, eli Tuhlaajapojan, joka pyytää ennakkoperintönsä ja tuhlaa sen, minkä jälkeen joutuu palaamaan katuvana kotiin Isän luo. Isän rooli, joka siis luovuttaa rahansa lapselle ja luulee tämän lähteneen pois pysyvästi sekä Veljen rooli, joka kateellisena katselee miten toinen veli tuhlaa rahansa ja palaa isän luo kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jokainen joutui siis paneutumaan hetkeksi toisen rooliin ja sitten pohtimaan näitä tunnelmia joita hahmot edustivat sekä vertailemaan mielessään eri hahmoja. Miten minä olisin käyttäytynyt oikeasti tuossa tilanteessa.
Mopovarkaan kohtalo!
Pelejä pelattiin myös nykypäivään liittyen. Eräässä pelissä mallinnettiin nuorten tapaus erään ostoskeskuksen kulmilla missä vanhemmat tulivat poliisin kanssa paikalle tilanteeseen missä oli varastettu, käytetty alkoholia, tapeltu ja ajettu mopolla kolari. Yhdessä sitten selvitettiin asioita ja paneuduttiin mm oikein ja väärin-tekemisen ongelmaan, ystävyyteen, valehtelemiseen, vanhempien kunnioittamiseen ja lain määräyksiin. Varsin monipuolinen tapahtuma siis.
Ehtoollisen merkitykseen ja historiaan sukellettiin pelissä jossa rippikoululaiset jaettiin kolmeen ryhmään. kristityt, Rooman kansalaiset ja sotilaat. Kristittyjen tehtävänä oli selvittää salainen kokoontumisen paikka ja varmistaa että kaikki kristityt pääsevät sinne sovittuna aikana. Samalla heidän tuli levittää evankeliumia kansalaisten keskuuteen ja saada mahdollisimman moni mukaan kokoontumiseen. Sotilaat puolestaan yrittivät selvittää ketkä olivat kristittyjä ja mihin he kokoontuvat. Samalla sotilaat yrittivät värvätä kansalaisista tiedustelijoita ja vakoilijoita. Tilanne kehittyi niin, että lopulta kaikki saapuivat salaiseen kokoontumiseen, jonne oli saapunut Paavali Roomasta kertomaan Kristuksesta ja viimeisestä ateriasta, ehtoollisesta. Samalla kun opimme miten ehtoollinen oli syntynyt ja miksi sitä vietettiin, vietimme mekin yhteisen ehtoollisen alkuseurakunnan tyyliin murtaen leipää ja nauttien viiniä (mehua) yhdessä rukoillen. Hieno kokemus ja hyvin pelattu larppi.
Leirin viimeinen suuri peli ei oikeastaan ollut enää peli vaan näytelmä. Maailmalla suuren suosion saanut Via Crucis on Jeesuksen kärsimystarinaan liittyvä näytelmä joka esitetään vaelluksen muodossa ulkona. Näytelmä jaettiin kolmen kohtaukseen ja Jeesuksen roolin veti yksi isosista, Lauri. Muissa rooleissa olivat kaikki rippikoululaiset. Näytelmä alkoi Getsemanen puutarhasta jossa Jeesus oli rukoilemassa opetuslasten kanssa. Juudas saapui paikalle sotilaiden kanssa ja vangitsi Jeesuksen. Sieltä siirryttiin maaherran palatsiin, missä Pietari kielsi Jeesuksen ja Pontius Pilatus tuomitsi Jeesuksen ruoskittavaksi ja teloitettavaksi Golgatalle.
Matkalla pääkallonpaikalle, Jeesus kaatuu ja häntä saapuu auttamaan Joosef Arimatialainen. Golgatalla Jeesus ristiinnaulittiin ja hän antoi henkensä. Normaalisti Via Crucis päättyy Jeesuksen kuolemaan, mutta halusimme ottaa tarinaan vielä yhden kohtauksen pääsiäisaamusta, kun naiset saapuivat Jeesuksen haudalle ja löysivät haudan tyhjänä ja kuulivat enkelin kertovat, että Jeesus ei ole täällä, vaan hän on noussut ylös.
Vaikka leirillä pelattiinkin paljon larppeja, oli kyseessä kuitenkin aivan normaali rippikoululeiri. Iltaisin vietimme iltanuotioita ja päivällä vietimme yhteisiä leirijumalanpalveluksia. Ryhmissä luettiin Raamattua ja opeteltaviin asioihin paneuduttiin mm älypuhelimien, internetin ja ulkoläksyjen avulla.
Leiriläiset kertoivat roolipeliriparin olleen kiva juuri siksi, että kaikki leiriläiset olivat hieman samalla tavalla vinksahtaneita, eikä ketään katsottu kieroon tämän harrastuksen johdosta. Leiriläiset jopa kehittivät ja rakensivat vapaa-aikanaan omi roolipelejä, jotka olivat siis vapaaehtoisia, mutta jotain kertoo se, että niihin osallistui kaikki leiriläiset ja jopa vetäjätkin.
Roolipelaaminen ja larppaus on hyviä harrastuksia ja on hienoa että niiden avulla voi opetella myös vaikkapa rippikoulun asioita.
Roolipelit ovat pelejä jossa pelaajat eläytyvät kuvitteellisiin hahmoihin ja toimivat hahmon mukaan pelinjohtajan asettamiin tehtäviin. Peleissä on tunnusomaista mm hahmon kehittyminen ja pelaaminen keskustelemassa. usein käytetään myös noppia. pelissä on ennaltalaaditus säännöt joiden puitteissa peliä pelataan. peli kuitenkin kehittyy pelaajien mukana, eikä lopputulosta voi ennustaa.
Larppaaminen on roolipelaamista todellisessa maastossa näyttelemällä roolia ja keksien itse vuorosanat. Larppaukseen kuuluvat myös asusteet ja varusteet jotka liittyvät pelimaailmaan ja jotka ovat mahdollisimman todentuntuisia.
Palaa otsikoihin | 1 Kommentti | Kommentoi
