Jeesus ja kaverit

Kohtaamme Raamatun lehdillä joukoittain kiinnostavia, kummallisia ja arvoituksellisia henkilöitä. Toiset ovat sankareita, toiset konnia. Keitä he kaikki oikein ovat miehiään ja naisiaan? Tässä blogissa Masa ottaa Jeesuksen kavereista selvää!
21.4.2015 8.19

Evankelista Luukas

Luukas01
Kreikkalaisesta lääkäristä tuli ensimmäinen kristitty historioitsija.

Sana evankeliumi tarkoittaa tunnetusti "hyviä uutisia, ilosanomaa". Noita todistuksia Jeesuksen elämästä ja teoista on koottu Uuteen testamenttiin peräti neljä kappaletta; kaikilla niistä on eri kirjoittajat, ja ne katsovat Vapahtajaamme kukin hieman eri näkökulmasta. Raamatun kaanonin ulkopuolelle on jätetty myös useita muita evankeliumeita, joita ei kristikunnan valtavirrassa pidetty erityisen luotettavina tai totuudenmukaisina. Monet erikoisempien, erityisesti gnostilaisten suuntausten kirjoittajista sivuuttivat mielellään historiallisen Jeesus Nasaretilaisen ja keskittyivät lähinnä panemaan opettajan suuhun omiin oppinäkemyksiinsä sopivia lauselmia. Kaikkein selkeimmin kaikenkattavan ja mahdollisimman luotettavan koosteen Jeesuksen ja hänen seuraajiensa suuresta kertomuksesta pyrki luomaan Luukas, evankelista ja apostoli, jonka suosittu magnum opus päätyi lopulta myös Raamatun kansien väliin - peräti kahtena kappaleena.

Luukas ei ollut ensimmäinen, joka tarttui sulkakynään ja papyrukseen. Häntä ennen oli työhön käynyt Markus, joka saattoi olla sama Johannes Markus, joka mainitaan usein Apostolien teoissa (esim. Ap. t. 12:12). Tämä Markus työskenteli yhdessä vielä nimekkäämpien apostolien, Paavalin ja Barnabaan, kanssa. Jos miehet ovat todella yksi ja sama henkilö, Markuksella ja Luukkaalla oli paljon enemmän yhteistä kuin pelkät kynäniekan lahjat. He kuuluivat siinä tapauksessa nimittäin molemmat Paavalin työtovereihin (Fil. 1:24).

Luukas (kr. Loukas) oli nimensä mukaisesti kreikkalainen, tai mahdollisesti hellenisoitunut juutalainen - siis niitä juutalaisia, jotka olivat omaksuneet ympäröivän kreikkalais-roomalaisen maailman kulttuurin eivätkä enää kovin tarkasti noudattaneet juutalaista lakia. Paavalin kollegoiden luettelossa häntä ei näet lueta juutalaisten joukkoon (Kol. 4:14). Luukas tuli oppineista, sivistyneistä piireistä. Ammatiltaan hän oli lääkäri, eikä ole täysin poissuljettua, etteikö hän olisi voinut olla vapautettu orja, sillä tuohon aikaan monet rikkaiden orjat olivat korkeasti koulutettuja.

Luukas02
Ortodoksisen uskomuksen mukaan Luukas maalasi ihkaensimmäisen ikonin. Sen tähden häntä on pidetty myös taiteilijoiden suojeluspyhimyksenä.


Hän myös tunsi hyvin kreikkalaisen kirjallisuuden perinteet. Kun hän (tai hänen oppilaansa) ryhtyivät kokoamaan kirjoitusta, josta oli tuleva hänen nimeään kantava evankeliumi, syntyi kauniilla ja rikkaalla kreikankielellä kirjoitettu kertomus, joka Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen jatkuu saumattomasti kuvauksena alkuseurakunnan koettelemuksista Apostolien teoissa. Kieleltään se poikkeaa selvästi varhaisemmasta Markuksen evankeliumista, joka oli varsin yksinkertaista, suoraviivaista kreikkaa - sellaista, jota kouluja käymättömämpi ja kreikkaa vain vieraana kielenään puhuva juutalainen käyttäisi.

Syntyisin Luukas oli Antiokian kaupungista, jonne syntyi jo varhain kristitty seurakunta, kun diakoni Stefanoksen murha Jerusalemissa sai monet sikäläiset Jeesuksen seuraajat pakenemaan kaupungista ja asettumaan pohjoiseen (Ap. t. 11:19). Lähdettyään Paavalin matkaan hän seurasi tätä Vähästä-Aasiasta Kreikkaan (Ap. t. 16:11-12) ja luultavasti jäi sinne moneksi vuodeksi Filippiin (Ap. t. 20:5-6). Myöhemmin hän seurasi Paavalia Roomaan, missä hän pysytteli uskollisesti tämän luona, kun tämä virui vankilassa (2. Tim. 4:11).

Luukkaalla ei ollut omakohtaisia kokemuksia Jeesuksesta tämän maanpäällisen elämän aikana, mutta hän kirjoittaa ottaneensa tarkoin selvää silminnäköijöiltä ja asioista häntä paremmin tietäviltä, ennen kuin tarttui itse työhönsä (Luuk. 1:1-4). Sen sijaan hän oli nähnyt, kuinka keskenään riitaisia ja erilaisia käsityksiä juutalaisilla ja kreikkalaisilla seurakunnilla oli. Ehkäpä tämä innoitti häntä laatimaan kootun evankeliuminsa. Luukas omisti kirjansa Teofilos-nimiselle miehelle (Luuk. 1:3-4; Ap. t. 1:1), joka oli kääntynyt kristityksi ja oli mahdollisesti roomalainen virkamies. Useimmat raamatuntutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että Luukkaan evankeliumi ja Apostolien teot muodostivat aikoinaan yhden kaksiosaisen kokonaisuuden.

Ryhtyessään kirjoitusurakkaansa Luukas liittyi samalla kreikkalaisen historiankirjoituksen pitkään perinteeseen. Tekstistä kajastaa hänen asiantuntemuksensa ja koulutuksensa. Jeesuksen elämän kohtaukset hän sitoo yhteen valtakunnallisten, tunnetumpien tapahtumien ja merkkihenkilöiden hallitusvuosien kanssa (esim. Luuk. 2:1-2; 3:1-2). Hänen kronologiansa on jäsentynyttä ja tarkoituksenmukaista. Luukas käytti kirjoituksensa pohjana noin vuosikymmentä aikaisemmin koottua Markuksen evankeliumia, mutta hänellä oli runsaasti muitakin lähteitä. Yksi mielenkiintoisimmista lieni Johanna, Galilean ruhtinas Herodes Antipaksen hovinainen (esim. Luuk. 8:3), jonka ansiota saattaa olla muita evankelimeita laajempi Herodeksen hovin tapahtumiin liittyvä aineisto. Muutenkin Jeesusta seuranneet naiset saavat näytellä hieman merkittävämpää roolia kuin muissa evankeliumeissa, mikä johtunee Luukkaan kulttuurisesta taustasta; juutalaisen lain silmissähän naisen todistus ei tuohon aikaan ollut pätevä.

Tuhlaajapoika
Luukas on evankelistoista ainoa, joka sisällyttää kirjoitukseensa Jeesuksen vertauksen tuhlaajapojasta. Myös vertaus laupiaasta samarialaisesta löytyy vain Luukkaalta.


Paitsi teologit, myös monet maalliset historiantutkijat pitävät Luukasta antiikin ajan historioitsijoiden seurassa vakuuttavana. Antiikin historiankirjoittajat eivät yleensä pyrkineet aineistoaan käsitellessään täydelliseen puolueettomuuteen, vaan he kirjoittivat valitusta näkökulmasta käsin, eikä Luukkaan todistus jumalallisista tapahtumista sikäli eroa merkittävästi ajan yleisistä käytänteistä. Modernissa mielessä hän on pikemminkin uskonpuolustaja kuin historioitsija, mutta oman aikansa mittapuulla häntä voidaan pitää arvostettuna kronikoitsijana.

Kaikki tutkijat eivät ole kuitenkaan yksimielisiä siitä, ovatko Paavalin kirjeissä mainittu lääkäri Luukas ja evankeliumin ja Apostolien tekojen kirjoittaja yksi ja sama henkilö, sillä kirjoittaja ei nimeä itseään. Varhaisimmat tunnetut merkinnät tästä yhteydestä tulevat kirkkoisä Eirenaioksen kynästä 100-luvun lopulta.

Luukkaan kreikkalaisuus ja hänen (oletettu) työtoveruutensa ja matkakumppanuutensa Paavalin kanssa näkyvät niissä korostuksissa ja painotuksissa, jotka hän on sisällyttänyt aikakirjaansa Jeesuksen teoista ja opetuksista. Ainoana evankelistana Luukas mainitsee rakastetun vertauksen laupiaasta samarialaisesta (Luuk. 10:25-37), kertoo parannetuista samarialaisista (17:11-19) ja kuvailee Jeesuksen ylistävän uskovia ei-juutalaisia (4:25-27). Hänelle on päivänselvää, että Jeesus on lähetetty kaikkia maailman kansoja varten, ei vain juutalaisille.

Luukas03
Luukkaan tunnuksena on pitkään käytetty härkää. Hän ja kolme muuta evankelistaa on yhdistetty Ilmestyskirjassa mainittuihin outoihin otuksiin, jotka ylistävät lakkaamatta Jumalaa (Ilm. 4:6-9).


Mitä Luukkaalle tapahtui sen jälkeen, kun Paavali oli teloitettu? Raamattu vaikenee hänen myöhemmistä vaiheistaan; niistä hän ei kerro Teofiloksellekaan. Perimätietoja on monia ja keskenään ristiriitaisia. Varhaisimpien mukaan hän viimeisteli kirjansa Kreikassa Boiotiassa, missä hän sitten kuoli 84-vuotiaana vanhuksena, noin vuoden 74 paikkeilla. Samaisen tradition mukaan hän pysyi poikamiehenä koko ikänsä ja omistautui Jumalan valtakunnan työlle ja kirjallisille projekteilleen perheen sijasta. Päinvastaisen legendan mukaan hän kärsi marttyyrikuoleman. Keskiajalla häneen assosioituja pyhäinjäännöksiä säilytettiin Konstantinopolissa, jonne ne tarinan mukaan oli siirretty hänen hautapaikastaan Kreikan Thebasta 400-luvun taitteessa.

Katolisessa kirkossa Luukas on odotetusti lääkäreiden ja kirurgien suojeluspyhimys, mutta hänen portfolioonsa kuuluvat myös teurastajat (mikä lie yhteys ajan välskäreihin...). Hänen muistopäivänsä on lokakuun 18. Padovassa, Italiassa, on hänelle pyhitetty suuri luostarikirkko, Santa Giustina.

Raamatun kirjoittajien joukossa Luukas on monella tavalla ainutlaatuinen. Tämä ei-juutalainen, sivistynyt akateemikko ja aikansa tiedemies pyrki kokoamaan Jeesus Nasaretilaisesta kattavan ja uskottavan kertomuksen, joka vakuuttaisi myös kirjaviisaat kreikkalaiset uuden uskonnon totuudellisuudesta. Hänen papyruskääröihinsä tallettui huikaiseva kertomus lempeästä Messiaasta, jonka pelastustyö tulee kaikkien kansojen osaksi ja leviää Jerusalemista koko tunnettuun maailmaan.

Palaa otsikoihin | 1 Kommentti | Kommentoi