Jeesus ja kaverit

Kohtaamme Raamatun lehdillä joukoittain kiinnostavia, kummallisia ja arvoituksellisia henkilöitä. Toiset ovat sankareita, toiset konnia. Keitä he kaikki oikein ovat miehiään ja naisiaan? Tässä blogissa Masa ottaa Jeesuksen kavereista selvää!
24.12.2013 10.10

Joosef

Jeesuksen maanpäällinen isä oli tavallinen rakennusmies Nasaretista.

Harvat Uuden testamentin henkilöistä ovat olleet yhtä tärkeässä roolissa Jeesuksen elämässä kuin hänen isänsä (tai kasvatti-isänsä) Joosef. Siinä, missä hänen äitinsä Maria muistetaan osastaan poikansa elämän käännekohdissa, aina tämän ristinkuolemaa myöten, ja alkuseurakunnan toiminnassa, Joosef yksinkertaisesti katoaa näyttämöltä evankeliumien lapsuuskertomusten jälkeen. Siitä huolimatta voitaneen kaikella oikeutuksella olettaa hänellä olleen merkittävä tehtävä poikansa huoltajana ja kasvattajana. Millainen mies hän sitten oli, ja miten hänelle oikein kävi?

Evankeliumit kertovat Jeesuksen perheestä sangen vähän, kun ottaa huomioon, millaiseksi johtotähdeksi esikoispoika lopulta nousi. Joosef mainitaan nimeltä Matteuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumissa (esim. Matt. 1:16; Luuk. 1:27; Joh. 6:42), mutta Markus, evankeliumeista iällisesti ensimmäinen, ei häntä mainitsekaan. Myöskään kaikkein vanhimmissa Uuden testamentin kirjoituksissa, joita ovat Paavalin kirjeet (noin vuoden 50 tietämiltä), Joosefista ei pukahdeta halaistua sanaa.

Matteus ja Luukas sisällyttävät evankeliumiensa alkuun Jeesuksen sukuluettelon (Matt. 1:1-17; Luuk. 3:23-38), joka alkaa Joosefista ja päättyy aina luomiskertomuksen päiviin Aadamiin ja Isä Jumalaan. Kummankin sukuluettelon mukaan Joosef polveutuu itsestään kuningas Daavidista, mutta luettelot eroavat toisistaan merkittävästi. Matteuksen mukaan Joosef oli sukua Daavidille tämän pojan Salomon, Luukkaan mielestä taas Daavidin toisen pojan Natanin kautta. Jotkut uskonoppineet ovat pyrkineet selittämään eroavaisuuksia sillä, että Luukkaan versio kuvaakin itse asiassa Marian sukupuuta, Matteuksen taas Joosefin. Useimmat Raamatun nykytutkijoista ovat yhtä mieltä siitä, että sukuluettelot edustavat taiteellista vapautta, jolla pyrittiin osoittamaan kirjaimellisesti toteen Jeesus "Daavidin poikana".

Jeesus oppi rakennusmiehen ammatin isältään. Kreikankielinen nimitys "tekton" voidaan kääntää puuta, kiveä tai metallia työstäväksi käsityöläiseksi. Palestiinassa talot rakennettiin pääasiassa savitiilestä, joten virren "muurarirabbikin" siis käy!


Joosef oli kotoisin Nasaretista, Galileasta (Luuk. 2:4, 39). Hän työskenteli siellä rakennusmiehenä tai puuseppänä (Matt. 13:55). Ilmeisesti hän opetti ammattinsa salat myös Jeesukselle, sillä kotikaupungissaan tämäkin tunnettiin rakennusmiehenä, ei suinkaan profeettana tai opettajana (Mark. 6:3).

Joosefin avioelämä ei evankeliumien mukaan alkanut kuin Strömsössä. Nuori neito Maria oli kihlattu hänelle, mutta ennen kuin heidät vihittiin, Joosefille selvisi, että tyttö odottikin jo lasta. Lain mukaan Joosefilla olisi ollut kaikki oikeus peruuttaa kihlaus, pidettiinhän avioliiton ulkopuolella alkunsa saaneita lapsia tuohon aikaan äpärinä. Hänen kerrotaan kuitenkin säälineen Mariaa, eikä hän halunnut tuottaa tälle häpeää, joten hän aikoi peruuttaa kihlauksen kaikessa hiljaisuudessa. Nähtyään enneunen hän kuitenkin vakuuttui syntyvän lapsen jumalallisesta tarkoituksesta, eikä hylännyt kihlattuaan, vaan meni tämän kanssa naimisiin. (Matt. 1:18-25)

Jouluevankeliumin tutussa kertomuksessa Joosefin on matkustettava Betlehemin kaupunkiin, josta hänen sukunsa polveutui, osana roomalaisten järjestämää väestönlaskua ja verollepanoa. Täällä Maria myös synnytti Jeesuksen. (Matt. 2:1; Luuk. 2:1-20) Muutamat arkeologit ovat ehdottaneet, että kertomuksen Betlehemillä tarkoitetaan samannimistä Galileassa, muutaman kilometrin päässä Nasaretista sijaitsevaa kaupunkia.

Lapsuusevankeliumeissa Joosef toimii toistuvasti vastasyntyneen poikansa tärkeimpänä suojelijana. Kun kuningas Herodes yrittää murhauttaa lapsen, hän ottaa perheensä ja pakenee kiireesti Egyptiin. Siellä hän piileskelee ja elättää vaimoaan ja poikaansa, kunnes Herodeksesta aika jättää. Tämän jälkeen hänellä on edessään vielä vaarallinen paluu takaisin Nasaretiin, sillä hän pelkää yhä Herodeksen pojan Arkelaoksen vihaa. (Matt. 2:13-23) Matteuksen lisäksi muut evankeliumit eivät mainitse Betlehemin lastenmurhaa ja pakoa Egyptiin.

Matteuksen mukaan Joosef perheineen pakeni Herodeksen vainoa Egyptiin. Monet raamatuntutkijat ovat löytäneet tästä tarkoituksenhakuisia yhtymäkohtia toisen Israelin suuren miehen, Mooseksen, lapsuuskertomuksiin.


Joosefin elämä Nasaretissa vaikuttaa olleen hyvin tavanomaista. Paikalliset tunsivat hänet, mutta ilmeisestikään hän ei ollut mitenkään poikkeuksellisen miehen maineessa. Jeesuksen syntymän jälkeen Joosef ja Maria saivat vielä monta lasta, joista huomattavan suuri osa (elleivät jopa kaikki) selviytyivät aikuisikään, mitä voidaan pitää tuon aikakauden mittapuulla hyvin onnekkaana. Joosefin pojiksi mainitaan Jaakob, Joosef, Juudas ja Simon, ja heidän lisäksi hänellä oli vielä ainakin kaksi tytärtä (Mark. 6:3).

Ajallisesti Joosefin viimeinen esiintyminen Uudessa testamentissa tapahtuu Luukkaan kertomuksessa kaksitoistavuotiaan Jeesuksen temppelivierailusta (Luuk. 2:41-52). Jouduttuaan erilleen pojastaan Joosef etsii Jeesusta väsymättömästi ympäri Jerusalemia kolmen päivän ajan, ennen kuin lopulta löytää tämän temppelistä, "Isänsä luota". Eikä hän ymmärrä alkuunkaan, mitä Jeesus tarkoittaa puhuessaan Isästään.

Jeesuksen julkisen toiminnan alettua Joosefista ei kerrota enää mitään. Hänen äitinsä ja sisaruksensa tulevat kyllä tapaamaan häntä (Mark. 3:31), ja hänen äitinsä seuraa häntä Jerusalemiinkin, Golgatalle saakka, missä ristillä riippuva Vapahtaja pyytää opetuslastaan Johannesta pitämään Mariasta huolta (Joh. 19:25-27). Jeesus tuskin olisi pyytänyt tällaista, jos hänen isänsä olisi ollut vielä elossa. Kaikesta päätellen Joosef olikin jo kuollut aikaisemmin, ja Maria oli yksinäinen leski. Kirkollisen perimätiedon mukaan tuo kuolinpäivä oli heinäkuun 20. vuonna 18 jKr.

Perinteinen tapa kuvata Joosef: tutiseva, harmaapäinen vanhus. Katolilaiset perustelevat Marian ikuisena neitsyenä pysymistä miehensä korkealla iällä.


Joosefin suhde vaimoonsa aiheutti harmaita hiuksia monille varhaiskirkon katolisille teologeille, jotka tahtoivat paitsi pitää kiinni Jeesuksen neitseellisen sikiämisen opista, myös viedä tämän pidemmälle ja kutsua Mariaa ainaiseksi neitsyeksi. Klassisimman esimerkin tämän ongelman ratkaisusta tarjoavat apokryfiset Jaakobin evankeliumi ja Puuseppä Joosefin historia, jossa Jeesuksen veljet ja sisaret selitetään Joosefin aiemman avioliiton hedelmiksi, ja mies itse kuvataan lähes satavuotiaaksi käppänäksi, jonka suojiin Maria uskotaan. Myös kirkkotaiteessa Joosef on totuttu kuvaamaan yleisesti vanhana, harmaapartaisena ukkona. Hänen iäkkyytensä on samalla aika verhoilematon viittaus hänen aviollisiin velvollisuuksiinsa tai pikemminkin niiden puuttumiseen. Ajatus Joosefin selibaattiavioliitosta ei kuitenkaan perustu Raamattuun, jonka mukaan Joosef ei koskenut vaimoonsa, "ennen kuin tämä oli synnyttänyt pojan" (Matt. 25). Raamattu ei myöskään väitä Jeesuksen veljiä ja sisaria puolisisaruksiksi.

Huolimatta varhaisen kirkon rikastuvasta pyhimyskultista myöhäisantiikin ja varhaiskeskiajan kulussa Joosef jäi melko niukalle huomiolle. Hänestä ja muusta Pyhästä perheestä alettiin kiinnostua enemmän vasta sydänkeskiajalla samaan tahtiin Neitsyt Marian merkityksen kasvaessa katolisessa kirkossa. Keskiajan suurimman uskonnonfilosofin, dominikaaniveli Tuomas Akvinolaisen (1225 - 1274) mukaan Joosefilla oli sikäli tärkeä rooli pelastussuunnitelmassa, että ilman häntä puolisonaan Maria olisi joutunut synnyttämään avioliiton ulkopuolella, mikä olisi voinut johtaa kivitystuomioon aviorikoksesta. Tiettävästi ensimmäinen Joosefille pyhitetty kirkko rakennettiin vasta vuonna 1540 Roomaan.

Katolisessa kirkossa pyhää Joosefia pidetään isien, työläisten, kommunismin vastustamisen (!), puuseppien, syntymättömien lasten, maahanmuuttajien, ja koko kirkon suojeluspyhimyksenä. Lisäksi hän on joidenkin maiden, esimerkiksi Filippiinien, patronus.

Kuten niin monien Jeesuksen elämässä keskeisten henkilöiden tapauksessa, tiedot Joosefistakin ovat vähäiset. Olisi mielenkiintoista päästä kurkistamaan ajan verhon läpi nasaretilaisen perheen arkeen joskus ajanlaskun ensi vuosina. Vanhemmilla - olivat he sitten biologisia tai kasvattivanhempia - on aina valtava rooli lapsen varttumisessa aikuisuuteen. Sen tähden ei raksamies-Joosefkaan ansaitse tulla sivuutetuksi pelkäksi häveliäästi taka-alalla seisovaksi hahmoksi Pyhää perhettä kuvastavassa taiteessa. Kertomukset hänen rohkeudestaan, armahtavaisuudestaan ja määrätietoisuudestaan antavat esimerkin kenelle tahansa tämän päivän isistä!

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi