”Silloin astui esiin munkkivanhus. Kalpehissa kasvoissansa paloi kauniit, syvät, ihmeelliset silmät. Katsoi ympärilleen hymyillen. Nosti sitten laihan kätensä yli joukon kuin siunaten, lausui kuivin, mutta lujin huulin.

    Kristus ylösnoussut on!

    Hetken hiljaisuus. Sen jälkeen kävi salissa kuin kohahdus, niin kuin merellä käy myrskyn eellä. Sitten nousi äänten pauhina niin kuin nousee vapaus kahlehensa katkoin, sorron alta itse kuolemaakin uhmaten!

    Kaikui riemu tuhansista suista, uskon, toivon, rakkauden ääni:

    Totisesti , Hän on ylösnoussut!”

(Lauri Pohjanpää)

Pääsiäinen on katsomisen juhlaa. Ihmettelemistä! Suuren salaisuuden luomaa mykistävää hiljaisuutta. Uuden elämän voimat murtautuvat esiin. Ihminen uudistuu ja elämä muuttuu!

Kuulkaamme evankeliumia!

Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamuvarhaisella menivät haudalle ja ottivat hankkimansa tuoksuöljyt mukaan. He havaitsivat, että kivi oli vieritetty haudan suulta, ja kun he menivät sisälle hautaan, he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Kun he olivat ymmällä tästä, heidän edessään seisoi yhtäkkiä kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa. Naiset pelästyivät ja painoivat katseensa maahan. Mutta miehet sanoivat heille: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: ’Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.’” Silloin he muistivat, mitä Jeesus oli puhunut.
    Haudalta palattuaan naiset veivät tästä sanan yhdelletoista opetuslapselle ja kaikille muille. Nämä naiset olivat Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria, ja vielä muitakin oli heidän kanssaan. He kertoivat kaiken apostoleille, mutta nämä arvelivat naisten puhuvan omiaan eivätkä uskoneet heitä. Pietari lähti kuitenkin juoksujalkaa haudalle. Kurkistaessaan sisään hän näki ainoastaan käärinliinat, ja hän lähti pois ihmetellen mielessään sitä, mikä oli tapahtunut.

(Luuk. 24:1-12)

Kaikkien evankelistojen pääsiäiskertomuksissa on yksi yhteinen ja luovuttamaton viesti. Kukaan ihminen ei ollut läsnä, kun ylösnousemus tapahtui! Oli vain pyhäaamun hiljaisuus. Kaikki alkaa siitä, kun naiset tulivat tyhjälle haudalle.

Tyhjä hauta on historiallinen tosiasia ja se saarnasi ensin! Tämän jälkeen Luukas kuvaa, miten aivan yllättäen aivan kuin jouluaamuna paimenille nyt naisille ilmestyi enkelit, tuoden hyvä uutisen Jumalalta. Jälleen kertautuu ilosanoman julistaminen säikähtäneille.

Kuinka hyvä sana meille kaikille, joita pääsiäisviikko on monella tapaa säikäyttänyt. Olemme ymmällä kaikesta koko Eurooppaa ravistelleesta terrorista. Ajattelemme myötätunnolla kotikirkkonsa tuhopoltossa menettäneitä ylivieskalaisia. Tällaista elämä on!

Luukas tiivisti pääsiäisen ilosanoman oman aikansa levottomuuksien keskellä ytimekkäästi: Jeesus ei ole kuolleiden joukossa! Hän on elävä Herra, ainoa elävä meidän kuolevaisten joukossa. Ylösnousseena Hän on elämän ruhtinas ja elämän lähde myös tänään meidän pelkojemme ja epätietoisuutemme keskellä.

Luukas kuvaa yllättäen pääsiäiskertomuksessaan naisten ja myös opetuslasten epäuskoa. Miksi näin? Miksi meille kerrotaan epäuskosta, hämillään olosta ja pelokkuudesta? Tämä todistaa osaltaan pääsiäiskertomusten historiallisen todenperäisyyden. Sepitetty kertomus olisi laadittu kauniimpaan ja innostavampaan muotoon.

Pääsiäiskertomukset kiteytyvät alkupisteeseen. Luukas kuvaa sitä yhdellä kreikankielisellä sanalla. Meidän kielellemme käännettynä sanoilla: Hänet herätettiin!

Jumala on pääsiäisen toimija. Kaikki kristinuskossa on Jumalan uuden luomisteon varassa. Kun Jumala toimii, niin ihminen hämmentyy, pelkää, ei ymmärrä, ennen kuin Jumala antaa uuden uskon ymmärryksen. ”Silloin Hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset…”

Käänteentekevää pääsiäiskertomuksessa on muistaminen. Enkelien, Jumalan sanan saattajien puhuttelu, palautti naisten mieleen Jeesuksen sanat aivan uudella tavalla. Jeesuksen opetusten muisteleminen herätti ylösnousemususkon!

Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: 'Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.'" Silloin he muistivat, mitä Jeesus oli puhunut.

Vähäinen sana SILLOIN - mutta se kuvaa kuitenkin koko elämää mullistavaa tapahtumaa.

Jeesuksen kärsimisen ja ylösnousemisen muistaminen on sisimmän avaamista Jumalan sanalle, jonka kautta Pyhä Henki kirkastaa meille Jeesuksen sovitustyön ja uhrikuoleman merkityksen. Tämä tapahtuu kirjoitetun sanan kautta. Raamatun pääsiäiskertomuksia muistamalla mahdollistuu Pyhän Hengen uskoa herättävä ja ylläpitävä työ elämässämme.

Meidän epäuskomme tai välinpitämätön elämäntapa ei palauta Jeesusta hautaan. Mutta epäusko jättää meidät itse elämän alakuloon ja toivottomuuteen.

Jeesus elää, vaikka en uskoisikaan!

Pääsiäisen ilosanoma herättää meidät kiittämään ja ylistämään Jumalaa! Rukouksen hengessä sitoudumme Ylösnousseen seuraajiksi virren sanoin:

     Käskien et hallitse, Kristus, et vaatimuksella. Laupeudella kosketat, rohkaiset laupeudella.

     Säikytä et, pelkoon et kutsu, kun vastuumme näytät. Riemulla täytät, herätät toivon ja riemulla täytät!

(VK 415 1,3)