Yksin ja yhdessä-blogi
Hei, mikä elämän tarkoitus?
Jotkin vitsit jäävät minullakin mieleen, vaikka vitsimuistini on kehno. Tämä on jäänyt: Entistä iäkästä matematiikan professoria pyydettiin pitämään puolen tunnin esitelmä otsikolla Matematiikka minun elinaikanani.
Ehkä hieman kohtuutonta? Vitsi kävi mielessäni, kun lupauduin – minä elämisen amatööri – pitämään Vallilan kirjastossa Helsingissä alustuksen elämän tarkoituksesta. Esiinnyin kirjastossa kokoontuvassa Logokahvilassa. Kahvilan nimi viittaa käsitteeseen logoterapia, minkä isänä pidetään psykiatrian ja neurologian professoria Viktor E. Franklia (1905–97), joka sai nuorena kokea Auschwitzin keskitysleirin kauhut.
Olen vieraillut Auschwitzissa, eikä se käynti unohdu. Vitriiniin kerätty pienoinen vuori lasten jalkineita: siinä se ehkä kaikkein puhuttelevin taannoinen Auschwitz-muistikuvani.
Frankl oli Logokahvilan vetäjän Seija Kosusen mukaan tunnustuksellinen juutalainen – mutta hänen logoterapiansa avulla voidaan hoitaa tai käsitellä yhtä lailla myös niin kristittyjä kuin ateisteja. Frankl ei ollut kristinuskon vastainen, kuten monet muut psykoviisaat.
Käydessäni – joskus – Helsingin Vallilassa karkaa
ajatukseni aina Viljo Kajavaan: runoilijaan, joka päätyi tuonne kauniiseen
puutalo-esikaupunkiin Tampereen Kaakinmaalta. Ja kun Frankl oli kokenut nuorena
Auschwitzin kauhut, niin Kajava tuskin lienee päässyt irti koskaan siitä, mitä
hän poikasena koki sisällissodan Tampereella 1918.
Sitaatteja elämästä ja sen tarkoituksesta – teemasta, joka saattaa nykyään leijua ilmassa:
”Elämän tarkoitus, ikävän karkoitus.” Repliikki näytelmästä Kuuma kesä 85 tuli ensimmäisenä mieleeni. Eppu Normaalia, tietysti.
Ja tässä mäkihyppääjä Matti Nykästä: ”Elämä on laiffii”.
Sitten myös ehkä ns. vakavampiin ajattelijoihin. Mitä
maan ja maailman viisaat ovatkaan teemasta elämä ja sen tarkoitus lausahtaneet?
Otin hyllystäni muun muassa Jarkko Laineen toimittaman Suuren
sitaattisanakirjan.
x x x
”Kuka käsittää tämän elämän rakennusta? Ei ihmislapsi, joka on typerä ja tyhmä kuin määkivä jäärä.” Näin Timo Aleksis Kiven vuonna 1870 ilmestyneessä Seitsemässä veljeksessä.
Timon lailla moni viisas on enemmässä tai vähemmässä määrin nostanut kätensä pystyyn pohtiessaan elämää ja sen tarkoitusta.
”Eläminen on elämän tarkoitus”, totesi rauhanmies, osuustoimintamies ja teosofi Yrjö Kallinen (1886–1976).
”Minkä vuoksi täällä pallon päällä palloillaan? Sillä maaksi mekin kerran vielä muututaan.” Näin soinnutteli puolestaan trubaduuri ja olympiavoittaja Tapio Rautavaara (1915–79) Lampaansyöjät-elokuvaan seitsemänkymmenluvun alussa synnyttämässään kappaleessa.
”Eläminen kuluu opetellessa elämisen vaikeaa taitoa”,
tunnusti edellä mainittu runoilija Viljo Kajava (1909–1998).
x x x
Sitten jokusia sitaatteja, jotka jo enemmän vastaavat kuin vain ihmettelevät.
”Ihmiselämän tarkoitus on saada selville tuo tarkoitus”, heitti hämeenkyröläinen nobelkirjailija F. E. Sillanpää (1888–1964).
”Kärsimys on erottamaton osa elämää, samoin kuin kohtalo ja kuolema”, pohti edellä mainittu logoterapian isä Viktor E. Frankl.
”Elämän paatoksesta älä hellitä”, neuvoi säveltäjä Jean Sibelius (1865–1957). Nostatusta, jo?
x x x
Entäs Kirjojen Kirja? Kansankirkkomme verkkosivuillahan voi toteuttaa Raamattu-hakuja. Raamatusta löytyy – ainakin epäsuorastiçç – niin neuvoja tämänpuoleiseen kuin visioita tuonpuoleisesta:
”Ihmisen elämä on laskettu tarkoin, lasketut ovat sen kuukaudet ja päivät.” (Jobin kirjasta)
”Parempi köyhyys ja rehellinen elämä kuin tyhmyys ja totuuden vääristely.” (Sananlaskujen kirjasta)
”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Johanneksen evankeliumista)
”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne
leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja teidän Isänne ruokkii ne.” (Matteuksen
evankeliumista)
x x x
Mitä minulla noihin lisäämistä – ainakaan Raamatun sanaan? Ehkä jokunen
loppulause sentään.
Useimpia sitaattisanakirjojen loistavan ytimekkäistä pohdinnoista leimaa huomattava yksilökeskeisyys. Moni ei ole ainakaan paperille pannusta päätellen nähnyt itseään kylliksi osana jotakin yhteisöä, saati ihmiskuntaa. Pahoiteltakoon myös, että sitaattikokoelmat ovat olleet perinteisesti perin mieskeskeisiä.
Ns. taviksen ja sitaattienkerääjien kokemusmaailmat eivät taida aina kohdata. Sitaatteja – eritoten elämän tarkoituksesta – kannattaisikin mennä haalimaan enemmän keittiönnurkista ja autotalleista.
Myös on hyvä lisätä, että monenmonien ihmisten elämäntavoitteisiin kuuluu se, että tulisi saada jotain aikaan – jotain, josta minut muistetaan (suurmiehillä, kuten kirjailijoilla, ei tätä ongelmaa niinkään ole). Rakensin talon tai ainakin talonnurkan, istutin metsikön, olin perustamassaa kaupunginosayhdistystä, toimin Mummon kammarin aktiivina, adoptoin ja pelastin lapsen, koostin postimerkkikokoelman, maalasin kymmenen taulua tai kirjoitin viisi kirjaa.
Tai kasvatin sen lapseni aikuiseksi, vaikka aika ajoin tosi vaikeaakin oli. Tai hoidin hautaan asti sen iäkkään vanhempani. Tai jaksoin sietää ja hoivata kunnialla sitä pitkäaikaista rakastani, vaikka hän vanhemmiten kävi yhä vaikeammaksi.
Jyrki Pietilä
jyrki.pietila@moniviestinta.fi