Yksin ja yhdessä-blogi
"Jouluna Jumala synty, paras poika pakkasella"
On niin erilaisia jouluja, jouluttomiakin. Ja on sinun joulusi, minun jouluni tai palvelukodissa asuvan vanhuksen joulu.
Terveisiä joulujuhlasta. Yhdeksänkymppinen leidi istahti joulupukin syliin. Ja päätyi ansaitusti valokuvaan. Reipas, alle kymmenvuotias pikkumies lauloi meidät – Pappilanpuiston palvelukeskuksen vanhukset ja heidän omaisensa – sydämeensä.
Syötiin riisipuuroa ja nautittiin kahvia. Meille joulujuhlan viettäjille järjestettiin tietokisa Suomen kansan vanhoista arvoituksista. Vaikeaa, vaikeaa on antaa vastauksia noihin vanhoihin arvoituksiin, jotka saattavat olla vuosisatojenkin takaa – vanhasta agraarisesta yhteiskunnasta.
Onneksi Merja, johtajatar, vähän johdattelikin.
x x x
Joulu alkaa, niin tunnen, aina jostakin. Tuo joulunaloitusmerkki oli tällä kertaa kohdallani yhtäältä juuri Pappilanpuiston joulujuhla. Pääosassa oli joukko vakiasukkaita, enemmän tai vähemmän muistisairaita vanhuksia.
Heitä katselin. Hiljaista väkeä. Mutta tutut joululaulut epäilemättä toivat heidän mieleensä muistoja. Olisin antanut monta penniä heidän ajatuksistaan.
"Elli, ota nyt konvehti", hoitaja maanitteli. Ja työnsi sen sitten hellästi vanhan rouvan suuhun.
Istuin oman äitini vieressä. Popsimme puuroa, ja jututin äitiä hänen lapsuutensa jouluista 1920- ja 1930-luvun Vammalasta. Niistä hän muistaa, muttei juuri myöhemmistä jouluista. Sellainen on herra Alzheimer.
Toisaalta joulu alkoi tällä kertaa siitä, kun sonnustelin rakkaan ihmiseni kanssa kotia hieman jouluasuun. Ei mitään suurta – vain hiukan havunoksia, kynttilöitä, ja jokunen koriste. Takanani ovat joulustressin ajat: moninaiset lahjahankinnat tietenkin ennen muuta lapsille, puhelut Korvatunturiin pukkipalveluun, ison kuusen raijaaminen, yrittäjäperheen joulukorttisouvi, ja ties mikä kaikki.
Hyvää aikaa, hienoja muistoja, mutta aika aikaa kutakin.
Joulun 2012 vietin Eilatissa, Israelissa Punaisenmeren rannalla. En ole koskaan kokenut niin joulutonta joulua kuin tuolla juutalaisvaltion eteläisessä sopukassa. Myönnän olleeni vähän kuin paossa silloista elämäntilannettani.
Laitoin Eilatissa hotellihuoneessani sentään kynttilän palamaan ja luin jouluevankeliumin.
x x x
Ajatelkaamme jouluna ehkä erityisesti vanhuksia – syrjäytyneitä nuoriakaan unohtamatta.
Pöydälläni lojuu Ilta-Sanomista (2.12.) irti repäisty juttu. "Yli 90-vuotiaiden suhteellinen määrä lisääntyy Suomessa nopeasti. Myös muistisairaiden määrä kasvaa. Samaan aikaan hallituksen rakenneuudistuksessa vanhusten pitkäaikaisia laitospaikkoja vähentämällä haetaan noin 300 miljoonan euron säästöjä", lehti uutisoi.
Samassa jutussa emeritusprofessori Sirkka-Liisa Kivelä – merkittävä yhteiskunnallinen herättelijä – tykitti: "Kotihoidossa yksinasuvien ja muistisairaiden osuus on lisääntynyt. Muistaako syödä, vaikka kylmä ateria nakattaisiin ovesta sisään?"
Tai mitä lausuikaan Vanhustyön keskusliiton toiminnanjohtaja Pirkko Karjalainen: "Eniten huolestuttaa se, että kotona asuu tulevaisuudessa huonokuntoisia ihmisiä, jotka tarvitsevat paljon apua."
Ihan viisasta ja inhimillistä rakenneuudisteluako, hallitus?
Myönnän, että itseänikin, kuudenkympin rajapyykin jo ylittänyttä, on aika ajoin pelottanut. Tilannehan ei senioriväestön kohtelussa liene suinkaan paranemaan päin.
Entä mikä on tilanne, kun omat tyttäreni 2040-luvulla ovat ikäisiäni?
x x x
Vanhoista arvoituksista vanhoihin sananlaskuihin. Avasin Elias Lönnrotin teoksen Suomen kansan sananlaskuja (1841). Mitä tarttuikaan Lönnrotin muistiinpanoihin joulusta?
"Joulu juhlista jaloin, pappi paras vierahista."
"Jouluaatto pitkä päivä, laiskan vaimon työpäivä."
"Jouluksi kettuki kenkirajansa kokoaa."
"Jouluna Jumala synty, paras poika pakkasella."
x x x
Niin, joulu on Jeesuksen syntymäjuhla. Kirkot täyttyvät, joulumusiikki vetää, ihmismielissä käy henkäys lämmin.
Niin sanottuja vapaa-ajattelijoita harmittanee. Toisaalta he riemuitsevat siitä, miten monia ihmisiä on saatu eroamaan kirkosta. Aika negatiivinen aatesuunta. Mitä näillä eroamisen agitaattoreilla on antaa tilalle?
Koin ensimmäisen adventin alla täyden kirkon Helsingissä; satamakaupungissa, kuten Vilho "Vikki" Halme – päätoimittaja, Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja Ruotsin kuningattaren tanssittaja – tapasi sanoa.
Presidentti Tarja Halonen saarnasi Kallion kirkossa – Tampereen tuomiokirkon ja Turun Mikaelinkirkon lailla Lars Sonckin suunnittelemassa. Halonen muistutti, että Suomessa on yli 40 000 alle 30-vuotiasta, joilla ei ole työtä. Mikä luku. Jos elettäisiin Urho Kekkosen ja hänen presidentillisten valtaoikeuksiensa aikaa, maalla olisi vissiin jo hätätilahallitus.
Muistakaamme me joulun aikoihin myös nuoria työttömiä.
Jyrki Pietilä
jyrki.pietila(a)moniviestinta.fi