Kesä 2013 ja kesä 1985

Tampereen sinkkujen kesäretki Porvooseen kesäkuussa oli ikimuistoinen. 

 

Porvoon tuomiokirkkossa retkiväellemme tarjoutui mahdollisuus niin hartaushetkeen kuin siihen, että saimme kuulla Porvoon joitain vuosia sitten tuhopoltetun tuomiokirkon tarinan. Kirkko on ehjä taas!

Eihän Porvoon tuomiokirkon tarina toki ole ainoa. Pirkanmaalaisittain ajateltuna Sastamalan Pyhän Olavin kirkon tarina on samanlainen. Toki sankarillisen talkootyön osuus siellä Sastamalassa - tai Vammalassa - oli verrattomasti suurempi. Ja uusiksi pantiin Sastamalassa paitsi paanukatto myös käytännössä koko kirkko sisältä.

 

Pitäisiköhän ryhtyä puhumaan ”kirkkovihasta”? Osa kansaa reagoi ministeri Päivi Räsäsen heinäkuiseen puheenvuoroon aika oudosti: pikaeroja kirkosta - niin kuin yksi pieni puolue ja sen ministeri olisivat kirkko.

Runebergeista

Porvoossa yllätyin itse eniten tutustumiskäynnillä Runebergien kotimuseoon - eli perheen vanhaan kotitaloon. Olin kuvitellut sen pienehköksi puutaloksi. Ja: se olikin iso puutalo.

 

Suomea huonosti taitanut ns. kansallisrunoilija kävi elämässään ulkomailla tuskin nimeksi - päinvastoin kuin vaikkapa ajan suurmiehet Snellman ja Topelius. Mutta. Tehtyään Ruotsin-reissun vuonna 1851 Runeberg palasi Suomeen äveriäänä miehenä: saaliina tuli aikamoinen mälli tekijänpalkkioita, jotka periytyivät Ruotsissa julkaistuista teksteistä.

 

Kelpasi niillä sitten hankkia Porvoosta hulppea kotitalo. Muun muassa Fredrika-vaimon kasvienviljelyharrastus näkyy kodissa yhä.

 

Sinkkuporukan paluumatkalla Porvoosta Tampereelle luettiin ääneen Herras siunaus. Hyvä kokemus - niin kuin sekin, että tutustui Porvoon-matkalla hienoihin ihmisiin.

Manserockista

Joskus täytyy kesällä käydä kesäteatterissakin. Poikkesin parin, kolmen vuoden tauon jälkeen Pyynikillä. Katsottiin, ystäväni ja minä, Kuuma kesä 85.

 

No, halpaa kohellusta, voisi joku sanoa. Mutta naurattihan se kohellus. Ja nauru kuulemma tekee hyvää. 

 

Uskomattomia henkilöhahmoja, ja hieman uskomattomia autojakin - täytyy automiehen poikana sanoa. Vanha linjuri, pikku Datsun tai jopa neuvosto-Volga punalippuineen.

 

Leningradiin - siis nyky- ja entis-Pietariin - sijoitettu pop-konsertti oli huikea. Kohtauksessa viestitettiin fiksusti, miten itsetietoinen neuvostovaltio pyrki näyttämään suurelta ja mahtavalta paljolti länsi-ilmiöitä matkien.

Sukupolvikokemuksesta

Pyynikin katsomo reagoi vahvasti. Pohdin koko ajan, miksi Kuuma kesä 85 on ollut niin menestyksellinen. Sillä ainakin ohjelmalehtisen mukaan se on Tampereen työväen teatterin kaikkien aikojen katsotuin teos ja peräti Suomen katsotuin kotimainen musikaaliesitys. Päälle tulee elokuvaversio ja merkittävä fanijoukko.

 

Sukupolvikokemus, sanovat yhteiskuntatieteilijät.

 

Itselläni kyllä meni Pyynikin kesäteatterin esityksessä jotain niinsanotusti ohi. Olin vuonna 1985 nuori perheenisä, jolla riitti huolehtimista perheestä kaksine pienine lapsineen. Enkä ole ylipäänsä ollut rockfestivaalikansaa.

 

Mutta hyvä, kun yhteisiä sukupolvikokemuksia jaetaan. Ehkei niitä nykyaikana niin synnykään?

 

Yksin ja yhdessä.

 

Jyrki Pietilä

jyrki.pietila@moniviestinta.fi