Yksin ja yhdessä-blogi
Mikä on pääsiäisen opetus?
Mutta moniko muistaa televisiouutistemme luoneen pääsiäiskatsetta Espanjaan, joka on katolisen maailman keskeisiä mantuja sekin?
Vietin itse ensimmäistä kertaa kevättä ja pääsiäistä Espanjassa – kun tuntui että on päästävä pakoon Tampereen hiekotushiekkojen terveyshaittoja.
Ja tulipas siellä Hispanianmaalta vastaan melkoinen annos katolilaisuutta, ja eritoten katolista pääsiäistä.
Avasin television Espanjassa kiirastorstaina iltapäivällä kahden maissa Suomen aikaa. Ja yllätys, yllätys: sotilasmusiikki soi, ja sotilaat marssivat kuin parhainkin preussilaisin marssiaskelin. Mitä: onko uusi diktaattori franco taas ottanut vallan?
Kyseessä oli television suora lähetys Malagasta, yhdestä Espanjan suurimmasta kaupungista,
Minua ei oikein viritä joulun viettoon Suomen Turun joulurauhanjulistus Porilaisten marsseineen – mutta yritän ymmärtää ns, vanhaa perinnettä. Ja koin vähän samaa, kun katsoin televisiosta Malagan mahtavan Semana Santa –näytelmän: hiljaisen viikon näytemän. Sotilaat ponnistelivat, jotta pystyisivät käsivoimin kuljettamaan arvokkaasti kantoalustalla makaavaa ristiinnaulittua kristushahmoa.
Ollakseni rehellinen: ei se näytelmä minua oikein pääsiäisen viettoon virittänyt. Suomalaiseen pääsiäiseen kuuluva hiljentyminen tuntui olevan jotenkin poissa. Yritin sitten hakea sitä positiivista näkökulmaa: ehkä sotilaiden ja militaarisuuden voimakas läsnäolo pyrki alleviivaamaan, että Jumalan poika on nyttemmin armeijankin vahvassa suojeluksessa?
Olihan Hän joutunut parituhatta vuotta sitten siellä Via Dolorosalla kokemaan sen ajan sotilaiden mitä raaimpaa kaltoinkohtelua.
x x x
Sevilla vai Malaga: kumpi parempi? Andalusian maakunnan mahtikaupungit käyvät kisaa Santa Semanankin suhteen.
Ja monet muutkin paikkakunnat – erityisesti Andalusiassa, johon mm. tunnettu Aurinkorannikkokin kuuluu – kilpailevat pääsiäisenvieton tapojensa erikoisuudella. Kuuluisimpia on El Paso de Riogordon, pienenlaisen andalusialaiskylän, pääsiäisnäytelmä. Siinä näytetään ihan konkreetisti, millaista on, kun kolme miestä kärsii ristiinnaulittuina.
Semana Santa -viikon ikilegendoihin kuuluu vankien vapauttamisen tapaus. Tänäkin vuonna Espanjan vankiloista vapautettiin joukko vankeja sen lupauksen perusteella, jonka maan kuningas antoi armon vuonna 1759. Vangit olivat tuolloin lunastaneet lupauksensa ja palanneet kiltisti selleihinsä – saatuaan marssia kadulla pääsiäiskulkueessa.
Semana Santa sekoittaa ihmisten päät, monellakin tapaa. Palmusunnuntaina niin monet espanjalaiset perheineen valuvat autoissaan nimenomaan etelärannikolle. Ja kun on paljon liikennettä, on myös paljon kolareita. Palmusunnuntai 2014 taisi olla liikenneuhrien suhteen maan kaikkien aikojen tuhoisin.
Ihmiset ovat aidosti hartaita ja liikuttuneita, mutta toki myös kaupallinen krääsä myy.
Ja ilmeisen monikin hiekkataideteoksen luoja kilpailee, kenellä komein hiekkataideteos aiheesta Viimeinen ehtoollinen. Uskonto on Espanjassa läsnä – voi päätellä.
x x x
Semana Santa on maassa Käsite. Se merkinnee espanjalaisille enemmän kuin meille suomaaisille käsitteet hiljainen viikko, kärsimysviikko tai piinaviikko – tai englanninkielisille käsite Holy Week.
Kävin itsekin seuraamassa Fuengirolan kiirastorstai-iltaa. Kulkueita meni ja tuli. Vantterat tummapukuiset miehet kuljettivat hartioillaan kantotelineitä, joille on vähän eri nimityksiä – kuten Malagan seudulla trono, valtaistuin. Välillä piti miesten levätä, ja kristushahmo tai neitsytmariahahmo laskettiin toviksi arvokkaasti hartioilta.
Musiikki säesti hitaasti etenevää kulkuetta. Valtaistuinta kuljetettiin musiikin tahdissa niin, että istuin hienoisesti huojui koko ajan. Jättikynttilät sävyttivät illan pimeydessä valtaistuinten visuaalista ilmettä.
Koko Fuengirolan kaupunki tuntui olevan liikeellä.
x x x
Pääsiäinen – missä sitä sitten viettääkin – voi panna terveesti miettimään, mikä on uskonnon merkitys nykyihmiselle.
Oman Espanjan-pääsiäiseni huippuhetkiä oli suomalainen jumalanpalvelus Fuengirolan suomalaisessa seurakuntakodissa.
Tuo pieni luterilainen pääsiäishetki viritti ajattelemaan aiempiakin pääsiäisiäni.
Olenhan minäkin ollut kerran Simon Kyreneläinen: mies joka pantiin kantamaan Kristuksen ristiä. Osallistuessani äitini ja vanhemman tyttäreni kanssa Tesoman kirkon pääsiäiseen joskus aivan vuosituhannen alussa sain järjestäjiltä sattumoisin tuon roolin.
Hetki Simon Kyreneläisenä: ei sitä voi hevin unohtaa.
Ei meistä jäyhistä luterilaisista ehkä ole katolisiksi eläytyjiksi. Mutta ehkä pieni lisäeläytyminen olisi meillekin paikallaan?
Ns. kirkkopyhät ovat kuitenkin vain yksi osa ihmisen elämää. Elämä on enimmältään arkea.
Mitä sinä tai minä voisimme siinä arjessa tehdä vaikkapa yksinäisyydestä kärsivän kanssaihmisen hyväksi? Tällaisenkin hyvän kysymyksen voi pääsiäinen sanomineen herättää.
Kristinusko etiikkoineen – viittaan tässä vaikkapa vain vuorisaarnaan – lienee tuonut maailmaan paljon hyvää. Maailmanhistorian ehkä suurimmasta ateismikokeilusta, joka taidettiin tehdä muinaisessa Neuvostoliitossa, en olisi tässä suhteessa niinkään varma.
Jyrki Pietilä