Olen sinkku – siis mitä olen?

Verkkosanakirja Wikipedia määrittelee sinkun vuonna 2013 näin: "Naimaton henkilö, joka ei ole avioliitossa tai muussa vakituisessa parisuhteessa".

Ajantasainen, mutta aina myös kriittistä lähestymistapaa edellyttävä Wiki lisää, että sana sinkku on kielenkäytössä korvannut "mm. vanhanpiian ja -pojan".

Onhan taannoin puhuttu myös poikamiehistä ja poikamiestytöistä, ja ikäneidoista jos toki neitsyistäkin.

 

Nykysana sinkku siis on miellettävä laaja-alaiseksi käsitteeksi. Sinkku voi olla henkilö, joka ei ole koskaan päättänytkään luoda parisuhdetta. Hän voi toisaalta olla eronnut tai leski. Ellei vielä jotain muutakin.

Oikeastaan aika hyvä sana tai nimike tuo sinkku? Kattavakin.

Mutta mistä se sana tulee?

Käännyin asiassa Vesa Heikkisen, Kotusin eli Kotimaisten kielten keskuksen arvostetun asiantuntijan, puoleen.

Sinkku-sana on tietenkin lainatavaraa, englannin kielen sanasta single juontuva. Ainakin vanhemmat muistavat singlelevyn: pikku vinyylilevyn. Sen tietynlainen vastakohta oli LP eli älppäri.

Englannin kieleen merkityksessä naimaton henkilö single tuli 1964. Semmoinenkin sinkku-sanan esimuoto englannin kielestä tunnetaan kuin singleton – jo 1930-luvulta.

Vesa Heikkinen huomauttaa, että vielä 1970-luvun alkupuolella ilmestynyt Nykysuomen  sivistyssanakirja ei tunne sinkku-sanaa, mutta 1990-luvun alkupuoliskolla ilmestynyt Suomen kielen perussanakirja jo kyllä.

Sari Peltonen, Tampereen evankelis-luterilaisten seurakuntien yhteiskunnallisen työn diakoni, muistelee tamperelaisessakin sinkkutoiminnassa pohditun erilaisia nimikevaihtoehtoja:

"Sinkkuryhmässä on vaihtelevia ajatuksia siitä, miten toimintaa tulisi kutsua. Toiset sanovat, että sana sinkku pelottaa joitain, sillä sinkku-sanasta tulee heillä mieleen ensimmäisenä menevät citysinkut. Sinkku voi myös kuulostaa kovin nuorelta."

Todellisuudessa sinkkutoiminnassa on Peltosen mukaan paljon keski-ikäisiä ja vanhempiakin, joten kaikkia sinkku-sana ei pelota. 

"Yksinelävien toiminta saa kritiikkiä siitä, että kaikki sinkut eivät ole yksineläviä. Jotkut asuvat lastensa tai vanhempiensa kanssa. Toiminta onkin tarkoitettu yksin tai yksin lastensa kanssa eläville. Joskus ehdotetaan 'Yksinäisten sydänten kerhoa' tai muuta sellaista. Mutta kaikki eivät ole hakemassa sydämelleen sitä toista puolikasta, vaan aikuista vertaisseuraa", Peltonen kertoo.

"Uskon, että käsite sinkku elää elämäänsä ja kehittyy ajan mukana. Parasta on, kun tulee itse katsomaan, mitä sinkkutoiminnassa tapahtuu ja samalla voi olla itse kehittämässä sitä mieleisekseen. Omasta mielestäni nuoret sinkut – noin alle 30-vuotiaat – tarvitsisivat omaa toimintaansa. Heillä on vielä elämä enimmäkseen edessä, ja elämäntilanne aivan toisenlainen kuin jo monella yli 40-vuotiaalla."

Toiminnan nimestä on Peltosen mukaan aina hyödyllistä keskustella. Ja:

"Kaikenikäiset ovat tervetulleita toimintaan. Pikadeiteilläkin pyritään huomioimaan eri ikäryhmien tarpeita."Jotkut ovat sinkkuja, jotkut eivät. Ja elämäntilanteet vaihtelevat. Eilen sinkku, tänään ei-sinkku, tai päinvastoin.

Moni kokee nuorena idealistina, että olisipa hienoa törmätä jo nuorella iällä siihen yhteen ihanaiseen ihmiseen, rakastua ja vanhentua yhdessä. Ja saada jopa lapsenlapsia.

Näitäkin ilmeisen kadehdittavia tapauksia elämäni varrelta tunnen.

Mutta ei elämä useinkaan noin yksioikoisesti etene. Ei ole edennyt ainakaan minun kohdallani. Lapsenlapsia toki vielä odotan.

Kaikista pettymyksistä huolimatta: eteenpäin! Yhdessä tai singletoneina.

Lopuksi tuoretta omakohtaista. 

Ikuisena opiskelijana kävin noutamassa tohtorinpäähineen Jyväskylästä. Promootiotilaisuuden päätti arvokkaan ystäväni kanssa nautittu aurinkoinen Päijänne-purjehdus. Huh, kun helpotti. Sai jo pukeutuakin rennommin.

Purjehdusta edeltävänä päivänä marssittiin kulkueessa Taulumäen kirkkoon; ihan presidenttikin turvamiehineen siinä keulilla.

Iloitsin siitä, että kulttuuriimme niin aidosti kuuluva luterilaisuus vielä elää näissä seremonioissakin. Vaikka pieni, mutta äänekäs ns. vapaa-ajattelijoiden joukko yrittääkin päästä sanelemaan vähän siellä ja täällä. 

Eritoten virsi 460 iski minuun siellä Taulumäen kirkossa:

"Aikaamme auta muistamaan, se kulkee joutuisasti, ja tehtävämme hoitamaan viisaasti.  Karkota meistä velttous, luo meihin uusi innostus kaikissa toimissamme."

 

Jyrki Pietilä