Hiljaisella viikolla 2021

Murrettu elämän leipä

Kiirastorstain iltapäivässä istun kotitoimistolla kirjoittamassa tätä kirjettä.
Paastonaika ja koko alkuvuosi on ollut hämmentävä. Koronarajoitusten jatkuessa, tiukentuessa ja ollessa joskus tulkintaakin herättäviä on vain pitänyt sopeutua. Suostua tähän, mitä juuri nyt on. Elämämme totutut toiminnot, rakenteet ja sisällöt ovat olleet murroksessa. Jostain on pitänyt luopua, jotain uutta on voinut löytyä tilalle ja rohkeisiinkin kokeiluihin kohden näissä päivissä mahdollista tapaa toteutua oman elämänsä kokijana ja toimijana on täytynyt uskaltautua.

Kaipaus yhteyteen on läsnä. Sosiaalisen median kanavat, puhelut, tekstiviesti, videopuhelut tai nettikokoukset antavat toki jotain yhteyden kokemisen mahdollisuutta ja silti jää kaipaus olla oikeasti olemassa toinen toisillemme. Lounaspöytä, kahvihetki tai yhdessä nautittu illallinen on aiemmin ollut arkista itsestäänselvyyttä ja tänään harvinaista erityisyyttä.

Oman elämänsä murrosvaiheessa Jeesus kokosi ystävänsä yhteiseen juhlaan. Samassa pöydässä olivat hänelle rakkain opetuslapsi, kahdentoista joukosta erottuva ydinkolmikko, jonka tempoilevaluontoinen Pietari oli tässäkin juhlassa omassa roolissaan. Samalta vadilta Jeesuksen kanssa söi hänen kavaltajansa. Oman juutalaisen pääsiäisjuhlaperinteensä aterialla Jeesus antoi yhteyden aterialle tulkinnan, merkityksen ja sisällön, joka tänäkin kiirastorstaina - jos niin olisi mahdollista - kokoaisi syntisten pöytään elämän leivän nälkäisiä. Tunnustan, itselläni on isosti ikävä yhteiseen ehtoollispöytään. Sitä riipaisevasti syvensä pappien tribuuttivideo Erika Vikmanin Syntisten pöytä -kappaleesta. Voit katsoa sen tästä.

Kärsivä Jumala ja ihmisensä

Pitkäperjantain ytimessä on kärsivä Jumala. Kari Kuulan kolumni Kirkko ja kaupunki -lehdessä ohjasi ajatukseni tätä ihmettelemään.Huomasin aiemmin ajatelleeni juuri niin kuin Kuula kuvaa kristinuskon haastajien toteavan Jumalasta. Ajatus Kolminaisuudesta, Isästä ja Pojasta ja Pyhästä Hengestä ohjaa mielikuvissa katselemaan etäältä kärsivää poikaansa katselevaa isää, joka vieläpä kääntää katseensa pois ja verhoaa keskipäivän pimeydellä itsensä näkemästä ristillä kuolevan tuskaa. Pitkäperjantai menee itselläni ihmetellessä sitä, että Jeesuksessa Jumala otti ihmisen muodon, tuli ihmiseksi, eli ihmisen elämän ja kärsi synnin seurauksen ihmisyydelle. Ristillä kärsii Jumala, joka Jeesuksena kohtasi julistustehtävänsä aikana kärsiviä ihmisiä.


Katsele ristiinnaulitun patsashahmoa kuvassa.
Anna silmiesi etsiytyä taiteilijan kuvaamiin yksityiskohtiin.
Mihin tai kehen kärsijän katse on kiinnittyneenä?
Mitä kärsijä tuntee?
Mitä kärsijä ajattelee?
Mitä kärsijä rukoilee?

"Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha,
hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet." Jesaja 53:5b

Mitä tahdot sanoa kärsijälle?
Siinä he ovat, kuvassa taiteilijan tulkinnalla muovaillut hahmot. Äiti Maria ja kuollut poikansa Jeesus. Kaksi kutsumukseensa suostunutta. Uskollisena osalleen pelastushistorian polttopisteessä. Marian uskollisuus - Eevan luopumus  ja Jeesuksen uskonkuuliaisuus - Aatamin luopumus. Monesti miellettynä ohi ihmisyytensä todellisuuden, joka joutui tässä hetkessä asettumaan tapahtuvan todellisuuden rajoihin. Äiti, joka kärsii tuskaa poikansa kuoleman äärellä. Poika, joka kärsi äitinsä pelastuksen vuoksi. Kaiken taustana sinisen taivaan ikuinen syvyys.

Katsele patsashahmojen vuorovaikutusta, jähmettynyttä olemusta.

Mitä katsot? Mihin kiinnität huomiosi?
Mikä tunne sinussa herää?

Pyhä yksinäisyys

Pääsiäisjan pyhät pysähdyttävät arkisen elämän. Suomalaiseen tapaan vetäydymme olemaan perhepiirissä, kaveriporukoissa, kotona tai vapaa-ajanviettokohteissa. Tai sitten arjella ja pyhällä ei oikeastaan ole mitään muuta eroa, kuin entistä tietoisempi yksinäisyyden kokemus. Muut menevät, minä vain olen - huomaako sitä kukaan?

Yksinäisyys voi olla vahvan kielteinen kokemus. Yksinäisyys voi olla myös vahvan myönteinen kokemus. Yksinäisyys ei edellytä yksinolemista tai liity suoraviivaisesti yksinolemiseen. Yksinäisyys on ihmisyksilön olemassaolon kalvavaa ydintä. Yksin ollessaan voi tehdä matkaa omaan olemukseensa, siihen mitä on olla minä. Miltä tuntuu olla minä? Mitä on olla itseni kanssa ja itsenäni? Itsekseen minuuteen tehdyn tutkimisen löytönä on ainutkertaisen elämän pyhyys. Pyhän yksinäisyyden syvyyteen asettuu hiljaisuuden huokaava kaiku: "..mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."

Toivotan sinulle siunattuja hiljaisen tai suuren viikon hetkiä seuratessasi koko kristikunnan kanssa jälleen kerran kärsimyksen Jumalan askelia Jeesuksen tiellä ehtoollispöydän yhteydestä Getsemanen puutarhan rukousyksinäisyyden kautta vangitsemiseen, tuomioon, kärsimykseen ja kuoleman avaamaan haudan lepoon.
Ylösnousemuksen aamun riemua odottaen, Teemu -pappi.


Tampereen ev.lut. seurakunnat
Näsilinnankatu 26
PL 226, 33101 Tampere
p. (03) 219 0111

etunimi.sukunimi@evl.fi
tampereenseurakunnat.fi