Huhtikuun hiljaisella viikolla 

Palmusunnuntain aloittama viikko, hiljainen viikko, on tänä keväänä todellakin hiljainen. Useamman viikon jatkuneet rajoitustoimet ovat hiljentäneet yhteiskuntamme ja yhteisömme. Omakin elämä on hiljentynyt, asettunut kotisohvan, jääkaapin, somettamisen ja satunnaisten ulkomaailmaan pistäytymisten turruttavaan rytmiin. Elämänsykkeen uusi verkkaisuus nostaa esiin aiemmin vaientuneet kysymykset itsessämme. Monitouhuisuuden ja aktiivisuuden avulla on voinut siirtää tuonnemmaksi ne havainnot minuuteen ja elämänsä toteutumiseen, joiden on aavistellut olevan työläitä kohdata ja käsitellä. Kohtaamattomina ne pyrkivät toistuvasti pintaan, kunnes suostumme niitä jäsentelemään osaksi persoonaamme. Arjen hiljaisuus tuo tilaisuuden tutkimiseen, jonka myötä itsetuntemus, oman sisäisen olemuksen varjoisat puolet ja niihin löytyvä toivon valo voivat rakentaa uudistuvaa suuntaa kohden kesää. 

Toivon merkkejä 

Sunnuntaina istuskelin kahvilla parvekkeellani. Ydinkeskustan sisäpihaan avautuvilla muilla parvekkeilla näkyi touhua jos toista. Sisäinen ullataalasmaani huomasi vuodevaatteiden pudistelua, vaatekaapin kausivaihdon tuomaa asusteiden tuuletusta ja puuhailua parvekkeen kevätkuntoon saamiseksi. Muutama naapuri oli jo pessyt parvekelasit, joiden kirkkautta katselin laiskankateutta tuntien omien sumeiden, katupölyn pinnoittamien lasien takaa. Kun huomasin narsissi-istutusten tulleen parvekkeita somistamaan, havahduin tulevaisuustoivon olevan läsnä. Koronapandemian tartunta- ja talousuhkakuvien keskellä arjen pienet rutiinit, vuoden kiertoon ja juhliin liittyvät työtä ja valmistelut ja niihin tarttuminen kertovat niin tekijälleen kuin sivustaseuraajillekin luottamuksesta siihen, että vielä on huominen, vielä on tulevaisuus, vielä on muutosajan jälkeen jäsentynyt elämä.  

Arjen rutiineista juttelimme maaliskuun lopun Toivon torstain nettitapaamisillassa. Muutama itsellinen yksineläjä tuli kanssani zoom-videoneuvottelun kautta kertomaan havaintojaan koronauutisoinnin virrasta. Kerroimme toisillemme päivän tekemisistä: yksi oli puhdistanut autonsa sisältä ja päältä, toinen oli laittanut vaatekaappinsa järjestykseen, kolmas puolestaan huolehti arjen rutiinien toistuvuudesta. Juuri pienten toistuvuuksien turvallinen rytmi pitää meidät kiinni elämänhallinnassa ja toimijuudessa, silloinkin, kun yksinelämiseen rutinoitunutkin kokee sosiaalisen rajoittuneisuuden taakan pahimmillaan.  

Puhu sinä - minä kuuntelen, ja kuulen 

Koronapandemian ensimmäiset viikot ovat menneet ihmettelyssä. Tapahtuuko tämä todella? Olenko minäkin tästä osallinen? Mitähän seuraavassa jaksossa tapahtuu? Taannovuosien Kauniiden ja rohkeiden sarjajaksojen etenemisen hitauden ymmärtää nyt paremmin ja Salkkareiden juonenkäänteiden odotteleva ennakointi on valmentanut kestämään tämän korona-arjen ensimmäisen tuotantokauden hitauden.  

Alun hämmennyksen jälkeen tapahtumat alkavat tulla suhteeseen itsemme kanssa. Omakohtaiset kokemukset herättävät kysymyksiä siitä, mitä tämä tarkoittaa suhteessa minuun? Pintaan nousevat huolet omasta ja läheisten terveydestä, toimeentulosta ja jaksamisesta. Osa tuntee ahdistusta muiden puolesta ja huoleksi voi tulla vaikkapa lasten ja nuorten tulevaisuus, heidän unelmiensa ja haaveidensa toteutumisen mahdollisuudet.  Samalla mietinnässä voi olla sellaisetkin menetykset, kuin vaikkapa tämä kevät, jona olin odottanut uutta mahdollisuutta löytää ja tutustua itselleni merkittävään ihmiseen.  

Yhteistä kokemusta eläessämme tulee tärkeäksi puhua ja kuunnella. Antaa toiselle tilaa puhua niistä hänelle tärkeistä asioista, jotka kevään edetessä nousevat pintaan. Kokemus siitä, että minulla oli tilaa puhua ja kertoa siitä, mitä ajattelen, tunnen, mietin ja koen, on rohkaiseva ja toivoa tuova. Kuulluksi tulemisen kokemus edellyttää, että joku toinen suostuu asettumaan kuulolle. Kuunteleminen on tilan antamista hänelle, jolla on tarve puhua. Kuuntelijana tärkein tehtävämme on vahvistaa toisessa kokemusta siitä, että hän on tullut kuulluksi. Kuuntelijana voi tuntua siltä, että minun pitäisi ratkaista tuo toisen tilanne jollain tapaa. Voimme kokea tarvetta lohduttaa, neuvoa tai mittakaavoittaa toisen kokemusta sitä vähätellen tai suhteuttaen laajempiin ilmiöihin tai muidenkin vastaaviin kokemuksiin. Kuuntelijan tärkein tehtävä on kuitenkin viestiä puhujalle kuulluksi tulemista ja todesta ottamista. Puhu sinä - minä kuuntelen toteutuu vahvasti siinä, kun kuuntelijana vain olemme hiljaa tai pyydämme toista kertomaan lisää tuntemuksistaan ja ajatuksistaan. 

Kuulolla ollaan 

Ajattelin laittaa tähän kirjeeseen muutamia vinkkejä ja linkkejä sinulle, joka huomaat kaipaavasi kuuntelijaa ja juttuseuraa. Tampereen seurakunnat on koronapandemian myötä laajentanut päivystävän papin puhelimen toiminnan päivystäväksi puhelimeksi. Keskustelukumppanina on seurakunnan työntekijöitä ja puhelimeen voi soittaa päivittäin kello 8 – 18. Päivystävän puhelimen numero on 040 804 8005. 

Kirkon keskusteluapua löydät sivustolta Kirkon keskusteluapu, josta lötyy yhteystiedot niin Palvelevaan puhelimeen kuin Palvelevaan chatin. Palveleva puhelin on käytettävissä joka ilta kello 18 – 24 soittamalla numeroon 0400 22 11 80 ja Palvelevassa chatissa voit keskustella näpyttelemällä maanantaista perjantaihin  kello 12 – 20.  

Suomen mielenterveysseuran kriisipuhelin 09 25 25 0111 on kuulolla 24/7. 

Pidetään yhteyttä, välitetään huolenpitoa 

Omalla toiminnallaan voi vaikuttaa jaksamiseen yksinolemista korostavana aikana. Kaveriporukan kanssa voi sopia soittoringistä.  Viidestä seitsemän soittajaa sopii keskenään soittamisesta, vaihtaa puhelinnumeronsa ja sopii soittopäivät. Jakamalla kullekin vastuupäivän, jolloin soitetaan toisille, tulee itse sekä soittaneeksi että saa soittoja. Molemmat ovat merkittäviä kokemuksia. 

Läheisistään tai tuttavistaan voi laatia itselleen yhteydenottolistan. Yhteyttä voi ottaa soittamalla, lähettämällä tekstiviestin, ääniviestin tai videoklipin. Omasta arjesta napattu kuvaliite tekstiviestin yhteydessä elävöittää yhteydenottoa. Kerran päivässä yhteydenotto jollekin listalla olevista tuo kivan toiminnan omaan päivään ja vastaanottaja ilahtuu varmasti.

Entä kun sinulle tulee viesti tai yhteydenotto tuttavalta tai kaverilta? Helposti meillä on tapana voivotella sitä, kun ei olla pitkään aikaan kuultu toisesta mitään tai korostaa sitä, että kun toinen ottaisi useammin yhteyttä. Jäin miettimään puhetapani eroa tässä kohden. Yhdelle kavereistani olin monesti eri kerroilla todennut jotain tämän suuntaista: “Eipä ole sinustakaan kuulunut pitkään aikaan” tai “ Ottaisitpa useammin yhteyttä”. Päätin, että tuon syyllistävän viestin sijaan totean jatkossa jotain tällaista: “Olipa mukavaa kun soitit. Tuli oikein hyvä mieli.” Syyllistymisen sijaan toiselle jäi positiivinen olo, joka varmasti rohkaisee toistuvampaan yhteydenpitoon.  

Yksinolevan päiväkahvihetkeen saa ihan uutta ulottuvuutta, kun päättää vaikkapa pari kertaa viikossa viettää päiväkahvit virtuaalisesti. Itse ajattelin sopia itseni kanssa viikolle kaksi kahvihetkeä, johon kutsun kaverin mukaan. Sovin etukäteen hänen kanssaan soittavani kahvittelupuhelun. Sitten kun on aika, keitän hyvät kahvit, katan kivasti itselleni kupin ja jotain kahvihyvää ja asetan vastapäätä kupin myös hänelle, jolle kohta pirautan. Toinen katettu kuppi, tyhjänäkin ja vain pöydällä ollen, tekee todemmaksi sen, että linjan toisessa päässä olevalla on oma kuppinsa ja kahvihetkensä kanssani. Ja sitten ei muuta kuin whatsappilla videokahvittelemaan! 

Yksinelävien toiminta 

Yksinelävien toiminta on kohtaavana kokoontumisena toistaiseksi tauolla.  
Joka viikko on mahdollisuus tulla mukaan zoom-videoneuvottelun kautta Toivon torstai nettitapaamiseen kello 18 alkaen. Liittymislinkki löytyy sekä facebookin Tampereen sinkut sivulta että https://tampereenseurakunnat.fi/sivustot/tampereen_sinkut -sivustolta.  

K63+ parittomien joka toinen viikkoinen tiistaiaamupäivän tapaaminen toteutuu niin ikään netin välityksellä. Facebook live -lähetys on Facebook Tampereen sinkut sivulla ja samaan aikaan on mahdollisuus tulla mukaan zoomin kautta vuorovaikutteisempaan yhdessä oloon. Linkit näihin tapaamisiin löytyvät Facebookista ja https://tampereenseurakunnat.fi/sivustot/tampereen_sinkut -sivustolta. 

Nekalan olo- ja saunaillat ja lauantaiset sinkkukävelyt ovat olleet monesti keskustelussa. Eikö niitä voisi toteuttaa? Pidetään joukko pienenä ja kävellään etäällä toisista. Seurakuntana sitoudumme viranomaisten antamiin ohjeisiin, joten nämä toiminnat ovat toistaiseksi tauolla. 

Facebook on toisille inhokki ja toisille innoitusta tuova yhteisöjen rakentamisen väline. Silti haluaisin rohkaista tulemaan aktiivisesti mukaan kommentoimaan ja päivittämään Tampereen sinkut – facebooksivustolle omia ajatuksia ja vaikkapa toivon kuvia. Näkyväksi tulemalla ja tekemällä myös muut tulevat tietoisiksi siitä, mitä on olla yksinelävä.  

Pääsiäisen valoa ja uutta kohden 

Hiljaisen viikon vaiheissa kuljemme kohden pääsiäisen tapahtumia. Pitkäperjantai nostaa keskiöön kärsimystiensä kulkeneen Jeesuksen. Minulle on merkittävää se, että Jumala ei olekaan jossain etäällä, vaan tulee rinnallemme jakamaan elämämme taakat, vaivat ja kärsimykset. Tätä Jeesus teki kohdatessaan elämänsä aikana sokeita, rampoja, monin tavoin sairaita, hyljeksittyjä ja yksin jätettyjä. Omalla esimerkillään hän ohjaa meitä etsimään kohtaamisen hetkiä, joissa olemalla toinen toisillemme lähimmäinen, välittävä ihminen, me itseasiassa annamme Kristukselle kasvot ja muodon juuri nyt. Kärsimystiensä piinassa ja haavoissa Jeesus kuljettaa mukanaan meidän kipujamme ja sairauksiamme. Jesaja kirjoittaa: “Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet. Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.” (Jes. 53: 3 – 5) Kuolemana hetkellä Jeesus huokaa: ”Se on täytetty” ja “Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Pääsiäisaamun viesti ylösnousseesta, kuoleman laakson läpikulkeneesta Jeesuksesta on toivon säteiden täyteinen sanoma meille. Hän antaa meille tulevaisuuden ja toivon. 

Teemu –pappi 
 

PS.

Halutessasi liitypä piispantalolta lähetettävään iltarukoukseen yhdessä Matti-piispan ja Päivin kanssa. https://www.facebook.com/Tampereen-piispa-Matti-Repo-295890837117699/