Eveliina Kujala

12.3.2012 15.58

Talven lumoa ja luottamuspohdintoja

Kaikkien vuodenvaihteen kiireiden jälkeen Taizéhen on laskeutunut taas rauha. Muutamia vierailijoita käy tähänkin aikaan, mutta määrät pysyvät muutamassa sadassa viikkoa kohti.

taize-kyltti_w.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kaikkien vuodenvaihteen kiireiden jälkeen Taizéhen on laskeutunut taas rauha. Muutamia vierailijoita käy tähänkin aikaan, mutta määrät pysyvät muutamassa sadassa viikkoa kohti. Näin etelässä lumen tulo on aina jotakin kovin ihmeellistä ja ihanaa. Tähän mennessä lumi-ukoille ihanteelliset päivät voi vielä laskea kahden käden sormilla.

lumihanki_w.jpg

Kuvassa on eurooppalaisten, selvästi talvipuuhiin tottuneiden, vapaaehtoisten lisäksi Shnea vihreässä takissa. Hän ei ollut koskaan ennen Taizéhen tuloaan ollut kosketuksissa tähän meille jokavuotiseen yltäkylläisyyteen. Mallioppiminen on kuvassa jo alkanut, mutta toteutus vielä mietityttää. Ensikosketus oli samanlainen kuin monelle taaperolle täällä. Kyykkyyn vain ja lähelle tutkimaan, vähän hypistelemään peläten, että se puree, ja sitten lopulta maistamaan asiaan kuuluvasti.

jaalla_w.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jessica on kotoisin Uudesta-Seelannista, missä jouluruokiin kuuluu lämpöisten olosuhteiden takia luonnollisesti jäätelö. Tällä hetkellä hänen kotonaan on kesä parhaimmillaan ja meillä täällä "pohjoisessa" kävellään ensikertaa jäällä.

brownies_w.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hiljaiseen aikaan sopii monenlainen mietiskely. Saint Andrewn sisaret kutsuivat kaikki vapaaehtoiset tytöt yhteiseen kahvitteluhetkeen pohtimaan luottamuksen tärkeyttä ihmiselämässä. Koko viikko omistettiin samansuuntaisiin pohdintoihin (Reflection week) veljien tai siskojen ohjaamina.

sharing_w.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tehtäväksi annettiin askarrella kaikenlaisia lehtileikkeitä käyttäen leikkaa-liimaa-kuva siitä, mitä luottamus itselle tarkoittaa. Omasta kuvastani pystyin vetämään sen johtopäätöksen, että luottamus on selvästi moninaista ja - yllättäen ainakin minulle - väriltään sinistä. Jos kuvien valinta oli hivenen puolueellinen tämän hetkisen lempivärin mukaan, niin ainakin mielenkiintoisia havaintoja pystyin tekemään siitä, miten sain selitettyä kaikki valitsemani otokset sopimaan annettuun teemaan.

group_w.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Keskustelua herätti erityisesti ajatus siitä, onko luottamus valinta ja näin ollen oman päätösvallan alla vai onko se jotain, joka tulee vain spontaanisti emootiona ja näin ollen varsin hauras. Taizén yhteisön perustanut veli Roger oli tunnettu kanssaeläjiensä keskuudessä erityisesti siitä, kuinka hän luotti jokaiseen ympärillään yhtä paljon ja yhtä hartaasti. Vastoinkäymisistä ja joistakin pettymyksistä huolimatta hän halusi luottaa jokaiseen, jonka kanssa oli tekemisissä. Hänestä on sanottu, että hän puski luottamuksen rajoja aivan inhimillisen kyvyn äärirajoille. Tämä kuulostaa minun korvaani enemmän valinnalta ja syvältä kunnioitukselta muita ihmisiä kohtaan.

Eräänä päivänä kävellessäni kadulla havahduin siihen tosiasiaan, että kaikki muut ympärilläni pyörivät ihmiset eivät ole siellä vain luomassa taustahälyä minun elämääni, vaan kaikkien elämä tapahtuu siinä ja nyt aivan yhtä suurella ihmisarvolla kuin omani. Monesti haluamme erilaisilla leimoilla järjestellä ja etäännyttääkkin ne, jotka ovat kaikista lähimpänä. Työelämässä kaikki ihmismassat ovat "asiakkaita", sairaaloissa he ovat "potilaita" ja kadulla he ovat "vieraita". Olen leimannut moneen kertaan kirjoittaessani Taizéssä kävijät "vierailijoiksi", ja se on ollut ajatuksissani myös täysin toimiva leima niille kaikille ihmisille jotka virtaavat ympärilläni viikosta toiseen. Ehkäpä tulevaisuudessa oppisin katselemaan näitäkin ihmisiä uusin silmin.

lumiukko_w.jpg

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja