Katri Suhonen, eteläinen Afrikka

13.12.2012 15.20

Ihmiseksi kasvamassa

Eteläisessä Afrikassa tervehdyksillä on valtavan suuri merkitys ihmisten arjessa ja sosiaalisessa kanssakäymisessä. Se on keskeinen osa toisen huomioimista. Tervehtimisen punaisena lankana on, että ketään ei tule ohittaa.

Entisissä rotusortomaissa tämä koskee todellakin kaikkia hotellien henkilökunnasta pikaruokaloiden notkujiin ja kanssamatkustajiin.  Kannattaa siis tiedostaa historian painolasti ja olla tervehdyksissä todella perinpohjainen.

Toinen selvä ohje on, että vastassa oleva ihminen pitää kohdata omana itsenään, olla tilanteessa läsnä - toista ei voi tervehtiä puolihuolimattomasti mumisten. Tähän tietysti kuuluu se, että pitää olla aidosti kiinnostunut kanssapuolen asioista, hänen voinnistaan, perheenjäsenistään, kuulumisistaan ja yhteisistä tuttavistanne. Ja että ihmiset todella pitää muistaa, ja mieluusti myös heidän nimensä  ja puolisoidensa ja lastensa nimet. Oi ja voi!

Muita ohjeita en sitten uskalla antaakaan. Olen vasta harjoitusteni alussa.. Olen katsonut silmiin monesti kun olisi pitänyt väistää katsetta tervehtiessä, tervehtinyt Dumela Rra kun olisi pitänyt sanoa Nauwapo Tate, niiannut, kun vastapuolen olisi pitänyt, ja kätellyt joko lyhyen (meikäläisten) tai pitkän (paikallisten) kaavan mukaan, toisin kuin olisi toivottu. Tervehdystä olisi myös  luontevaa jatkaa sillä kielellä, millä se on osoitettukin, jos kielitaitoni vain antaisi periksi.

Leveällä hymyllä olen onneksi saanut paljon anteeksi.  Olen tavaton ja huonosti kasvatettu, vasta ihmiseksi oppimassa. Paikalliset eivät kuunaan ymmärtäisi, miksi hoidan pankkiasiani mieluummin netissä kuin konttorin tiskillä, tai etten välttämättä halua jakaa yksityiselämäni viime käänteitä puhumalla kovaan ääneen minibussissa. Tai miksi en välttämättä tarvitse vielä yhtä, toista tai kolmatta seuralaista – tai aina edes juuri heidän apuaan.

Kuten paikallinen sanonta kuuluu, me kasvamme ihmiseksi muiden ihmisten vuorovaikutuksessa.  Onneksi kasvattajia minulla täällä riittää, eivätkä hekään sorru yksin taakkansa alle – päin vastoin, voivat yhdessä päivitellä huonotapaisuuttani ja naureskella kömmähdyksilleni . Ja tämä kaikki hyvässä, kannustavassa hengessä tietysti.


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja