Leena Waismaa, Thaimaa

22.10.2013 10.19

Mietintäpaikka

Istun mietintäpaikallani, henkilökohtaisessa retriittitilassani. Tämä paikka on yksinkertainen vierasmaja aivan pappilan naapurissa Ban Denin seurakunnassa Pohjois-Thaimaan Nanin maakunnassa.
Mietintäpaikka
Leenan mietintäpaikka.
Olen istunut monasti majan verannan lattialla peltikaton alla katsellen kohti näkymää edessäni. Nyt sadekaudella heti ensimmäisenä kohoava pikkukukkula ilakoi lähes keltaisena, merkkinä siitä että vuoristoriisi alkaa pian olla korjuukunnossa.

Seuraava näkymä perspektiivissä on vähiten muuttuva. Sitä eivät vuodenajat juurikaan hetkauta. Kukkuloilla kasvaa nimittäin trooppista metsää. Vielä silmä lepää ainakin neljän vuorijonon päähän. Nämä ovat jo arvoituksellisempia, mitä kauempana, sen salaperäisempiä. Kuitenkin niin lähellä, että silhuettiansa vasten voi nähdä puiden ääriviivoja. Juuri tuonne, utujen taakse, aurinko piilottaa viimeiset säteensä.

Pappila-Pohjois-Thaimaan-
Pappila Pohjois-Thaimaan Nanin maakunnassa, vuoristoalueella lähellä Laosin rajaa.
Päästäksensä tänne täytyy matkustaa aikansa. Hyvä niin. Ainakin, jos tulee Bangkokin miljoonien ihmisten, autojen, skoottereiden vilskeestä. Hyvä on, kun saa nähdä hieman vaivaa siirtyäksensä suurkaupungin markkinoiden, monimutkaisuuden, kärjistyneiden eriarvoisuuksien, erilaisuuksien todellisuudesta pieneen vuoristokylään.

Täällä asuu lua-kansaa. Heitä asuu näillä seuduin, samoin lähellä kulkevan rajan toisella puolella, Laosissa. Valtioiden rajat ovat keinotekoisia, kansan, kielen ja kulttuurin rajat ylittävät niitä kuten haluavat. Suuret kansat muodostavat valtioita rajoineen, pienet kansat elävät missä pystyvät.

Lua-seurakuntaa-
Lua-seurakuntaa koolla Ban Denin kirkossa. Meneillään on yhden yön yli kestänyt leiri, jossa pohdittiin tällä kertaa erityisesti pahan olemusta ja ilmenemistä.
Tässä kylässä uskotaan Jeesukseen. Ei näin ole vielä kauankaan uskottu. Mutta viimevuosina on kuultu ja koettu asioita, joiden vuoksi elämä näyttää nyt olevan hieman kuin tuo maisema. Lähelle kun katsoo, on se lämmin kellertävä. Ei pimeä ja pelottava. Ja kaukana loistaa valo. Tämä pappi, joka on asunut kylässä nyt viisi vuotta, asuu kuten kyläläiset, puhuu niin, että ymmärtää ja rakastaa istumalla kyläläisten kanssa yhdessä riisiannosten äärellä, kuuntelee ja keskustelee. Se rakastaa kuljettamalla kyläläisiä sairaalaan ja on muiden mukana rakentamassa aina uudelleen joen yli kylään kevyen kulkusillan, jonka vuosittain tulviva joki vie mennessään. Se rakastaa siten, ettei se jätä kyläläisiä, vaan pysyy täällä.

Täällä minä toisinaan istuskelen näkymää katsellen, ja mietiskelen miten minä rakastan.
 



Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja